maanantai 27. kesäkuuta 2016

Rönsyilevä maalaispiha

Juhannus oli ja meni ja tänään saatiin kaivattua sadetta. Luonto taas kiittää, kun saa sadevettä. Rehevää tänä vuonna onkin. Lämmin sää on saanut kaikki uhkean elinvoimaiseksi.

Monet kasvit meidänkin pihassa kärsi talvesta. Ryhmäruusut lähes kaikki, kärhöt alkavat nyt pientä elonmerkkiä näyttämään - uutta kasvua juurelta. Pähkinäpensas myös tuuppaa uuttaa juuresta, kun vanha runko on kärsinyt.

Maaseudulla asumisessa on puolensa. Täällä naapureista välitetään. Juhannusaattona, kun pikkasen selkäni käänsin, oli meidän ulko-oveen tupsahtanut kauniisti sidottu ja tervanaurulla kiedottu vihta. Ah, kuinka se ele ja tuoksu tuntui hyvältä. Kiitos Naapuri!


Juhanusaatto meni ystäväparin kanssa. Syötiin ja pelattiin.
  Mölkky ja Frisbeegolf olivat suosikkeja.



Lehtimajasta taitaa tulla perkola. Kanukat kasvavat niin kovasti ja huojuvat pienentäen käytettävää tilaa. Niinpä pystypuu-systeemiä oli ukoilla ajatuksissa.

Pionit kukkivat parhaillaan - vuorotellen.


Oops, kun tulikin tärähtänyt kuva.
Tätä pionia odotan kukkivaksi, kukkiihan se nyt ensimmäistä kertaa ja
aina on yhtä jännittävää nähdä uusi kukka.

Tarha-alpi 

Tätä vanhaa ruusua varjelen kuin mitäkin aarretta. Tuoksu on aito ruusun tuoksu - ihana!
Sain tämän  yli 10 vuotta sitten silloisen  naapurin mummolta, joka oikea viherpeukalo.


Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti