Se on pienestä kii

Reilut 10 vuotta tässä talossa asuneena voin jo todeta, että joihinkin asioihin sitä vaan turtuu. Arki pyörii, elämä soljuu, päivästä toiseen selvitään. Jotkut pienet asiat, kuten kahvinkeitinpöydän vakstuukin vaihtaminen pompsahti tässä joku päivä esiin ja silloin havahtuu, että tällekin asialle voisi tehdä jotain.

Kevätaurinko tämänkin jutun herätti.

Ei se näin kellertävä oikeesti ole!

Kaameet kuvat, kun aamulla otettu ja valo häikäisi näköjään ihan oudoksi.

Pitää siis selittää. Näissä vanhojen kaappien tasoissa olen pitänyt vakstuukia, jotta se on

helppo pitää puhtaana. Tuo vihreäsävyinen on sopinut kuin nenä päähän. Mutta nyt se oli tullut

tiensä päähän. Käyttökulumaa oli jo niin, että se juuri ja juuri pysyi kasassa.

Tadaa! Kukkahattutädin ruusuthan ne siihen putkahti.

Vanha pöytäliinahan se siinä.

 Hiukan on vekkejä, mutta kunhan se tuossa muutaman päivän

oikenee, niin reunoihin voi kiinnittää nastat, jotta pysyy ainakin paikoillaan.

Olen niin onnellinen ja iloinen tästä pienen pienestä muutoksesta.

Nuo purkithan hankin viime syksynä ja olen todella tykännyt niistä.

Ihanaa kevään odotusta!

Klemmari