Nonnih, nyt tää taas iski! Hirmunen värienvaihtobuumi! Kai se on sitä, kun joulu oli ja meni ja sen mukana siihen liittyvät asiat, niin tavarat kuin väritkin. Tänäänkin on ollut NIIN harmaa ja lumituiskuinen päivä, että! Lunta on tuprutellut koko ajan, välillä kovemmalla tuulella, välillä taas iisimmin.
Tein viikolla, kaiken ei-vähempää-vois-kiinnostaa-kirjanpitojuttujen seassa, eteiseen verhot. Niin ikkunaan kuin naulakonkin peitoksi. Ovien asentaminen, nääs, odottaa kevättä. Siihen asti on pakko tulla toimeen tekstiilien avulla. Ja voimalla:)
Naulakon peitto. Arvaa, mikä hässäkkä oli, kun sillon joulun alla hätpikaa laitettiin ne punaiset verhot ja Isäntä keksi kupariputken tuohon tangoksi. Joka tuli liian pitkä. Sitä sitten ähellettiin ja saatiin kuin saatiinkin jouluverhot paikoilleen. Mutta nyt sitten oli tuskaa saada tuo mokoma tanko irti. Noh, kiinnikkeet irti ja tangon lyhennykselle. Ihan pikkusen hikikarpaloita......
Itseasiassa tästä ruutukankaasta piti tulla noi naulakkoverhotkin. Mutta. Aikaisemmat, punaiset, verhot olivat aluslakanasta ja tämä ruutuverho onkin pussilakanasta. Pikainen laskutoimitus sen kertoo, mittaero. Joten, nyt päädyin tuohon yksiväriseen, toistaseksi. Kyllä mä jonkun jatkopalan keksin tuohon ruutukankaaseen. Tykkään siis ruutukankaista!!
Tein kapan aika kapeaksi, jottei oletettua ruutukuosia olisi tullut liikaa....
Mutta rusutit, ne pitää olla! Toi rusutti-sana on lapsuuskaverini, Kaisan äidin, sanontoja:)
Mutta summa summarum, kevättä vastaanotetaan nyt eteistä myöten!
Tuulta ja tuiskua päin!
Klemmeri
