Tammikuu menikin yhdessä hujauksessa. Touhusin Poikani valmistujaisia, jotka pidettiin täältä meiltä katsottuna n. 170 km päässä.
Suunnitteluhan on minulle mieluista. Yhdessä Poikani kanssa sitä raavittiin kasaan. Minun kokemus kontra nuoren ajatukset. Eikä suinkaan vähäisempänä ennakkoluulo ja rajoitus - mm. juustoa ei saanut olla missään muodossa. Eikä suinkaan syy ole terveydellinen - vaan se oli mielipide. Onneksi tunnen Poikani sen verran hyvin, että tämäkään asia ei sen kummemmin keskusteluja tarvinnut.
Juhlat pidettiin - sattuneesta syystä - kahdessa erässä. Yhteensä väkeä oli 45 henkilöä. Perjantai oli perheiden päivä. Silloin syötiin pitkässä pöydässä mummun kutoman pöytäliinan luomassa juhlavuutta. Pöytä somistettiin boheemisti metsän henkiseksi.