keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Olohuoneen verhot

Olohuoneen verhot mallia 2019.

Vanha talo, myös sisustus on vanhaa.

Näin ainakin omasta mielestäni.

Olen jo jonkin aikaa nuuskinut ja haikaillut uusia verhoja olohuoneseen.
Kunnes ne eräänä päivänä tupsahti eteeni. Ihanat ruskeat, joissa ripaus turkoosia....

Turkoosi on kummasti tänä syksyn ollut mieluinen väri meikäläiselle.  En ole yleensä koskaan tykännut sinisistä sävyistä kotonani. Näin vanhaksi on pitänyt elää, jotta turkoosikin näyttää kivalta.

                                                Sovittelin jopa näin turkoosia ikkunaan!
                                Tämäkin on kertakaikkiaan upeaa vintage-kangasta - ja laadukasta!

Tässähän nämä. 
Ovat laadukkaat vanhat verhot. Hennosti valoa läpäisevä kangas.
Kangas muuttuu valon mukaan. Päivällä aivan erilainen kun illalla, valolla katsottuna.

Olen niin onnekas, kun tässä työssäni olen tekemisessä vanhojen tavaroiden parissa.
Olen varmaan syntynyt vanhana, kun nämä vanhat tavarat ovat aina olleet sydäntäni lähellä.

Tässä vielä lamppu-vanhus on, mutta sehän siirtyi tuonne tuvan puolelle.
Tämä on niin liikkis lamppu. Varjostin on niin hauras ja hapera, ettei siihen oikein uskalla edes koskea. Siinä se kauneus juuri onkin!

Saako syksy aikaan sinussa sisustusinnostusta?

Syysterveisin
Klemmari

#vanhatalo #maalaistalo #sisustus #verhot #tekstiili #syksy #syyskuu 

maanantai 16. syyskuuta 2019

Ihana syksy

Syksyssä on sitä jotakin.
Tuoksut, värit ja lempeät ilmat. Vaikkakin viime päivinä on vettä tullut oikein lahjakkaasti, on sen jälkeen taas niin ihanan leppeää.

Pimenvät illat myös luovat omaa tunnelmaansa. Kynttilät on kaivettu esille ja muutenkin valaistusta tarkennettu. Takoittaa sitä, että mietitään valon todellista tarvetta. Valoa sinne, minne sitä todella tarvitaan ja sinne, jonne ei niin välttämättä - riittää pienemi valon lähde.

Keittiö/tupa on meillä paikka, jossa valoa tarvitaan. Hyvät yleisvalaisimet ja muutama työvalo.

Ruokapöydän päällä on tämä upea "pesuvati" niinkuin sitä leikkisästi nimitän. Se on riittävän iso tuohon massiiviseen pöytään nähden. Ja, antaa juuri niin hyvän valon, jotta siinä on hämärässä aamussa hyvä lukea lehteä. Jos sattuu paperilehteä lukemaan.....

Meille vaihdettiin tässä jokin aika sitten uudet kylmälaitteet. Sen myötä tuli pieniä muutoksiakin, koska mittasuhteet muuttuivat.

Vaihdoin tuohon reilumman kokoisen kukkastydeemin, johon laitoin olohuoneesta tuon iki-ihanan vanhan valaisimen, Jota ei ole päivitetty, vaan se saa olla koristeena. Varjostinkin on niin hauras, ettei uskalla hengittääkään siihen suuntaan :)

Aarikan salmiakkiverho kivasti katkaisee tuota pakastimen kelmeää seinää. Juu, meillä on tavis-valkoiset kylmälaitteet. Samalla verho jakaa ikäänkuin keittiön ja ruokailun.

Tauluja, niitä meillä on keittössäkin.

                                                          Laivatauluja enemmänkin...

Tämä söpöys mummo-nekka on viimeisimpiä hankintojani.
Ihana!

Kesän viimeisimpiä kukintoja pihasta

Pihasta tulikin mieleeni, että piippu ON nyt korjattu!

Hänellä on hattukin.

Tänään keräsin kauden satoa -viinirypäleet.
Mehuksi taidan nuo huitaista. Vai teksikö hilloa...?

Rapun pieleen laitoin syysistutuksia.
Hemmetin pieniä pilperoisia nuo Lidliläset olikin, joten laitoin tuijaa niiden seuraksi.
Tuija onkin nyt kivan näköistä, kun siinä on käpyjä.
Koskaan aiemmin ole ollut näin paljoa.
No, onhan nuo jo yli 10 vuotta tuossa olleet.


Hortenssapötikän siirsin vähän suojaisempaan paikkaan, kun se vielä kukkii.
Kaikki irti kukinnoista:) 

Sisällä ja ulkona on pieniä juttuja tehty.
Se piristää kummasti.

Ainiin, olohuoneeseenkin vaihdoin verhot.
Se onkin oma episodinsa, joten teen siitä uuden jutun....

Mitä sinun syksyyn kuuluu?

Klemmari

#maalaistalo #maalaiskeittiö #tupa #keittiönvalaisin #maaseutu #maalla #rönsyileväpiha 



maanantai 2. syyskuuta 2019

Syyskuuta

Syyskuuksi jo allakka vaihtui.
Vettä roilottaa tulla oikein taivaan täydeltä, mutta ilma on lämmin. Reilu + 20 näyttää mittari.

Piippukin on pikkuhiljaa tulossa uuteen kuosiinsa.

                                          Vielä siitä puutuu hatutus. Sekin on maan pinnalla työn alla.

Pihassakin pieniä muutoksia.

Isäntä kärräs multaa, kun päätin ottaa työn alle ns. kivenkolon, joka tosin on vuosien myötä kasvanut kolostaan jo pois.

Vuorenkilpi oli kasvanut ja levinnyt niin laajaksi alueeksi ja kaikki näytti muutenkin niin vihreältä, että oli aika tehdä muutos. Aikamoinen kasa kilpeä tulikin pois ja niitä vähän ripottelin muualle pihaa ja loput meni kylmästi maatumaan.

Käytin piipusta tulleita mustuneita tiiliä vähän erottamaan kerroksia.
Isäntä kyseli, että pitäiskö tiilet kääntää, kun ovat niin mustat.
Miehet ei tajuu, että siinä se juju just olikin.

Eiks olekin kivoja!?!

Taustana on jo valmiiksi kultapiiskuja.
Niiden eteen laitoin ukonhattua, syysleimua, jalopähkämöä ja särkyneen sydämen.
Etualalla maanpeitekasveja. 
Nythän nuo on aivan rujoja, mutta katsotaan ensi kesänä....

Välillä istahdetaan ja huiltaan.
Saatetaan juoda kahvitkin.

Perhosia on ollut kivasti meidän pihassa tänä kesänä.
Tein niille perhosbaarinkin.

Kaikenmaailman öttiäiset on haistantu tämän paarin.
Sitten ne on aivan äimänä ja menevät vaappuen pöydän reunaa....
Perhoset tosin osaa käyttäytyä.

Syyssyrikka on ollut kova sana. Niin perhosille kuin muille pörriäisille.
Kunhan saisin sen säilymään talven yli....
No, jos ei, niin sitä varten on puutarhat, että sieltä saadaan uudet :)

Aroniasato on normaalin runsas.
Luumuja tuli myös hyvin.
Nyt odotellaan kasvihuoneesta viinirypäleitten kypsymistä.
Saskatoonia tuli myös tänä vuonna hyvin.
Ensi vuonna sitä tulee meiltä myyntiinkin.

Ihana syksy!

Klemmari