Kaamoskuu jatkuu...
Mutta ei siitä sen enempää, kun sille asialle ei voida mitään. Sen kanssa pitää vaan oppia elämään.
Palataan pikkusen vielä Pyhäinpäivään.
Klemmarin ja Isännän remontti- ja normielämää 200 vuotta vanhassa hirsitalossa ja ympäristössä. Rennolla otteella niin keittiössä kuin puutarhassakin.
Kaamoskuu jatkuu...
Mutta ei siitä sen enempää, kun sille asialle ei voida mitään. Sen kanssa pitää vaan oppia elämään.
Palataan pikkusen vielä Pyhäinpäivään.
Oi, tätä marraskuuta. Olen aina inhonnut tätä kuukautta. Marraskuu. Se on pimeä, märkä, sumuinen. Pimeys oikein yrittää kietoa itseensä. Minä pyristelen vastaan. Tosin nukun pitkiä öitä, herään aamulla myöhään. Rakastan hitaita, vähä-äänisiä aamuja. Mikä ihanuus onkaan meillä jo hieman ikääntyneillä, kun saamme nukkua aamulla pitkään. Nautitaan siitä.
Nyt kun vielä on tämä sähkönsäästö meneillään, tuntuu niin nurin kuriselta tämän pimeyden kanssa. Mutta eihän meillä jo elämää kokeneilla mitään hätää ole. Osaamme luovia. Kynttilöillä saa tunnelmaa.