Kesäfiiiliksiä

Hui hulinaa! Kesä etenee hurjaa vauhtia. Mekin laskettiin, että puolentoista kuukauden aikana ollaan yövytty hotelleissa 11 yötä. Suomea on menty ristiin rastiin ees ja taas. On siis ollut pientä hoipakkaa.

Vierivä kivi ei sammaloidu. 

Kesävieraita odotellaan taas ensi viikoksi. Tänä kesänä jälkeläiset ovatkin olleet usein kyläilemässä. Vielä kun tässä asutaan..... Onhan tämä kerta kaikkiaan niin ihana paikka. Kaunis maalaismainen puutarha ympäröi tätä talovanhusta. Joka on täysin asuttavassa kunnossa. En jaksa millään ymmärtää, kun ihminen tulee ensimmäistä kertaa katsomaan tätä paikka, löytää heti "liikaa töitä" moodin. 

Yleensäkin on vain niin, että yli 200 vuotta vanhassa talossa on aina jotain pientä remontoitavaa. Siihen pitää asennoitua! Fiilis toki talossa on aivan jotain muuta kuin nykytaloissa. Tilaa tästä löytyy niin talosta kuin ympäristöstä. Ei ole naapuri heti ovesta ulos astuessa näköpiirissä. 

Eikö nykyajan ihmiset ole tottuneet pikku askareisiin päivittäin? Kukaan ei juurikaan ole kysynyt esim. vedestä. Joka mielestäni on todella tärkeä asia. Meille tulee kunnallinen vesi. Ei siis porakaivoa saatikka omaa kaivoa. Ihmiset kai kulkevat vaaleanpunaiset lasit silmillään, kun tulevat tämmöseen "romanttiseen rappiokartanoon" 

Me tässä isot ja rajut muutokset ollaan aikanaan tehty, kun on kaivettu kaivurilla piha auki ja laitettu vesiputket maahan. Kaivettu salaojaputket, vedetty uudet sähköt. Tehty kuisti ja eteinen. Remontoitu maakuuhuone. Osa tupakeittiöstäkin. Tehty vessa sisälle ja kodinhoitohuone. Sekä suihku. Astianpesukonekin löytyy tuvasta. 

Perusasiat ovat kunnossa. Talossa pystyy elämään. Asennetta se vaatii. Löytyykö sitä?

Toki elämää parantaa, jos ottaa lattiat auki ja fyllää. Samoin seiniin on hyvä laittaa huokolevyt. Ulkolaudoitus olisi hyvä tsekata ja maalata. Laudat ovat vanhat, mutta toimivat edelleen.

Mutta  tässä talossa eletään. Mekin ollaan eletty lähes 20 vuotta. Alkuvuodet olivat kovasti työntäyteisiä, mutta hyvä olo tuli työntäyteisistä päivistä. Sai jotain aikaiseksi. Näkyvää. Myrskyluodon Maija on minusta kuoriutunut tässä talossa. Olen siitä ylpeä. Selviän mistä vaan.

Kesäterveisin

Klemmari

Keskikesä

 Huispaus, miten aika menee.... Nyt on jo heinäkuu.

Juhannus oli ja meni. Meillä oli 11. henkilön verran perhettä koolla. Yökylässä. Onneksi olen sen verran varautunut, että kaikille löytyi nukkumapaikka ja petivaatteet. Ihanaahan se oli! Harvoin on näin monta perheenjäsentä koolla, mutta tämä kerta tuntui tosi hyvältä. Ehkä nuorisokin ajattelee, että jos me vaikka ihan oikeasti muutetaan tästä paikasta pois....

Viime viikko meni työn pyörteissä reissussa ja se onkin joka kesäinen juttu jo noin 15 vuotta.

Reissusta palatessa oli tämä kärhö avannut kukkansa.

Ensimmäistä kertaa kukkii.

Verannan kukkijat

Monenlaista kukkijaa löytyy jo tästä pihasta

Maalaispiha 

Mitään uutta ei uuden kodin löytämisessä ole. Eikä tämän paikan myynnissä.

Yksi ehdokas toki laittoi väliaikatietoja. 

Edelleen elämme jännittäviä aikoja.

Klemmari