perjantai 24. toukokuuta 2019

Kesäsade

Ihana kesäsade sitten saavutti meidätkin!
Nytkin sataa.
Kyllä luonto kiittää.

                                                 Sireenin oksia toin keittön pöydällekin

Siperian hernepensaskin aloittelee kukintaansa

Wiiru pensasaidan reunalla. 
Yleensä se makoilee jossakin aidan sisällä ja siihen onkin tullut
jänniä  aukkoja, joista Wikke pujahtaa lepopaikoilleen.

Saskatoon 


Terijoen salava alkaa päästä aikuisiin mittoihinsa.
Sain taimen lähes 20 vuotta sitten tamperelaiselta ystävältäni.
Ensimmäiset vuodet tämä kaupunkilainen vähän ujosteli eikä tuntunut mitenkään
päästä kasvun alkuun. Sitten se alkoi varmaankin ymmärtää omaa etuansa, ja, se alkoi kasvamaan.

Tien varressa hyvä pölyn suodatin.

Omenapuu kukkii

Kurre-oravainen kävi juuri lintujen ruokintapaikalla.
Tarjoiluahan ei toki enää ole.
 Loikki pitkässä, märässä nurmikossa hauskasti.
Kauniin ruskea se oli väriltään.

Hevoskastanja kasvaa meidän pihassa.
On ollut siinä jo lähes 10 vuotta.
Eikä kertaakaan vielä kukkinut.
Ei ole heikkohermoisen hommaa, ei.
Odottavan aika on siis pitkää.
Nyt siinä on jotain nykäleitä ja kieli
pitkällä kyylään sitä, josko niistä jotain kukkia muodostuisi....

Klemmari

torstai 23. toukokuuta 2019

Sadetta odotellessa

Sadetanssia pitäisi alkaa tanssia.
Ihania, lämpimiä päiviä on ollut - ainakin täällä Länsi-Rannikolla. Nyt kaivattaisiin vettä.
Kunnon sadetta. Rauhallista ja pitkällistä. 
Kaikki on niin kuivaa. Siitepölyä on niin joka paikka täynnä. Olen kerännyt yrttejä ja nekin on pitänyt huuhtoa, kun siitepölyä on oikein kunnon kerros.

                           Viime kesänä hankittu kuivuri on nyt vasta päässyt kunnolla hommiin.  
                           Tuohon hökötykseen mahtuu todella paljon kerralla kuivumaan. 
                           Sopii hyvin tämmöselle nopealiikkeiselle :)

                                        Nokkosta kuivasin jo aiemmin, nyt on lipstikan vuoro.

                                                    Voikukat saa kukkia meidän pihassa!
Ne on kuin aurinkoja vihreässä nurmikossa. Kukat saavat myös pörriäiset liikkeelle.  Ötökät ovatkin hyvin tärkeitä meille kaikille. Ilman öttiäisiä ei kasvit kasva, lisäänny eikä tuota ravintoa.

                                                             Omenapuu kukki nyt.

                                                           Samoin kirsikka

                                         Vanha patsaskin löysi paikkansa yhden kirsikkapuun kupeesta

                                                            Rodo alkaa ujosti avautua

                              Koristeomenapuu leikattiin aikaisemmin keväällä rajulla kädellä, 
                              mutta kyllä se uusiin oksiin kukkia taas on iloksemme avannut.

Sireeni kukkii myös

Tässä pihassa on useassa paikassa näitä isoja puskia

Mäntykin kukkii

Ihania keväisiä päiviä!

Klemmari

perjantai 17. toukokuuta 2019

Aamun auteruus

Ihana aamu hortoilla ulkona!
Aamun auteruus ja kertakaikkiaan ihana tuoksu oli koko maailmassa!
Nuuh!

Pieni kierros rappiokartanon pihamailla....

Aamun auteruus

Rusakoitten syömät omenapuut

Kuusi alkaa kukintansa

Tämä kaunokainen antaa rapunpielessä niin hurmaavan tuoksun

Saskatoon

Hyvää vkl!

Klemmari

Puutarhaelämää

Että on taas reporanka olo.
Selkä huutaa hoosiannaa ja jalat on kun eesaun kädet.

Mutta olo on onnellinen. Tätä se on. Puutarhurin elämä.
On saanut olla ulkona, nostanut, venyttänyt ja loikannut. Siinä parasta hyötyliikuntaa.

                                                Mutta tuomi kukkii.
                                               Siitä leviää niin ihana tuoksu joka puolelle.
Toin yhden pienen oksan sisälle maljakkoon. Tuttavani kysyi, että eikö siitä tule liian väkevä haju. Ei, kun ei tuo koko puskaa, vaan yhden pienen oksan.

                                                        Meillä näitä tuomia piisaa.
                                                       On isompaa ja pienempää puskaa.
Vähän semmonen roskapensashan tämä on,
mutta mielestäni sopii hyvin tämmöseen maalaispihaan.

Tulppaanit kurkottavat kohti aurinkoa


Pikkuhiljaa tämäkin avautuu

Perhosia. Niitä on todella paljon ja toinen toistaan värikkäämpiä.
Tähän voikukkaan sattui nyt tämä hennon vihreä.
Muuten perhosia on haastellista saada kuvaan, kun ne lepattavat mennä koko ajan.
Meillä muuten voikukat saa kasvaa rauhassa. Näin keväällä ei niin kovin montaa kukkijaa ole, joten onhan se kiva, kun iloisen väriset voikukat ilahduttavat. Kukkimisaika kestää vain hetken.

Toinen asia, jolle en enää viitsi korvaani lopauttaa - on sammal.
Vuosien myötä olen oppinut ymmärtämään, että kuusien läheisyydessä näin keväisin kasvaa sammalta. Se muuttuu kesän myötä. Ruoho alkaa kasvaa sammaleen tilalla. 
Joten nou hätä.

Tätä odotan mielenkiinnolla.
Jospa sitten tunnistan :)

Ihan pakko on pikkusen avautua tästä ilmastovouhotuksesta. 
Vaikka me suomalaiset söisimme pelkkää heinää, ei ilmasto siitä pelastu. Maailman väkiluku kasvaa niin valtavaa vauhtia, eikä me sille voida mitään. Ohjausta väestörikkaisiin maihin tarvitaan. Perhesuunnittelua. 
Meillä ainakin tuossa tien toisella puolella puissa on naavaa. Se viestii puhtaasta ilmasta.

 Meitä suomalaisia on niin helppo kiristää ja pelotella. Me ollaan niin kilttejä ja totellaan kaikkea, mitä "isot" sanoo.

Toinen asia on kaupungistuminen. Kun kaikki saadaan muuttamaan kasvukeskuksiin, on kaikki hyvin. Vai onko? Vaikka kuinka kasvatetaan ilmaperunoita?  Mielenterveysongelmat kasvaa. Ihmisten hyvinvointi yleensä. Väliinpuoajia riittää. 

Vaikka nyt kivistää - olen onnellinen. 

Minen muuta kaupunkiin!


Klemmari

tiistai 14. toukokuuta 2019

Energiaa luonnosta

Oi, tätä vihreyttä!

Tuomi ei ihan vielä kuki



Terijoen salava

Koivu
Toisaalta on ollut ihan hyvä, kun lämpimät ilmat hieman odotuttaa.
Näin saadaan nauttia tästä kevään puhkeamisesta pidempään.

Narsisseja vanha lajike

Sadepisarat

Kevättä

Uusi tulokas tupsahti esiin

Nämäkin uusia tuttavuuksia

Kirsikkapuu

Kyllä nyt luonto tarjoaa energiaa, kun sitä vaan hoksaa ottaa vastaan.
Avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen. 
Pysähtyy.
Siinä se.

Ihanaa kevättä!

Klemmari

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mopo karkasi

Tää on niin kumma juttu. Kun ihan vaan pikkusen laittaa johonkin kasvamaan, alkaa siitä hirmunen tarve jatkaa vähän tuonne ja tuonne jne. Onko tuttua?

Meillä on jo pitempään keskusteltu vanhojen marjapuskien tilasta. Niistä, jotka on istutettu ainakin 60 vuotta sitten. Ne on versonut omista maata viistävistä oksitaan jo moneen kertaan. Rivit on vinksallaan ja puskat kraakkuja. Kaiken lisäksi ne ovat aivan tuossa tien vieressä, Joka kesä ei ole voinut edes marjoja poimia, kun tie on pölissyt niin kovasti.

Muistan toki alkuvuosina tässä asuessani piti poimia kaikki marjat talteen. Eikä siinä vielä kaikki. Marjat pestiin. Juu - pestiin. Voi hyvät hyssykät. Ihan niinkun ei mitään muuta puuhaa olisi ollut. Hirvee homma! Onneksi ei enää moiseen - edes viitsi ruveta.

Yksi viinimarjapuska tulikin jo poistettua ja sen tilalle istutin sen atsalean, josta viime postauksessa kerroinkin. Isäntä ehdotti traktorin ottamista noiden puskien irrottamiseen. Tietenkin. Mies ja kone. Vaan miepä otin eilen lapion kauniiseen käteeni ja survasin 7 marjapuskaa hevon kuuseen.

Naispoweria
Kottarit heitti monta keikkaa.

Tämänkin päivän työkaverini. 
Vaikka aamulla näytti tältä:



Raskas työ vaatii kunnon eväät.

Lihatiskiltä ostetetut herkkurullat, joissa oli sisällä pekonia ja yrttijuustoa, parsaa, voikastiketta ja uunissa paistettuja perunalohkoja.
Kyllä nälkä lähti!

 Muistako muuten, kun viime keväänä hehkutin Multa-asiasta!?

Tästä.
Nyt perun kaikki puheeni.
Ei tässä mikään kasvanut
Ei tainnut olla kaikki ainekset balansissa.

EDIT: Tänä vuonna mennään näillä

Kekkilää

Ja Biolania
Syksyllä sitten nähdään :)

Mutta eilen kävin taas puutarhalla. Kahdessakin. Ihan vaan katselemassa.

Vaan kuinkas kävikään. 
Onneksi katselin etukäteen netistä, mitä kasveja mahdollisesti hankkisin.
Nyt on suurten pensaiden vuoro. Niistä saa samalla näkösuojaa tiellepäin.

Pitihän näiden ammottavien kohtien paikalle jotain keksiä.

Ruukkujen mallaamista.
Tällä alueella on nyt kasvamassa:

Puistoatsalea Adalmina
Jalosyreeni
Revotuliatsalea
Syyssyrikkä

Sitten vielä tuota matalaa angervoa, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.

Kerron, kun tulee mieleen.

Lisäksi paikkaansa vielä etsii Mangolia Stellata.

Onko sinulla kokemusta Mangoliasta?
Se kai vaatii vähän kasvupaikaltaan......?

Kiva, kun laittaa syksyllä kasvihuoneeseen jotakin kasvamaan, eikä laita nimeä muistiin.

Niikuin nyt nämä.
Pitää antaa kasvaa purkissa aikansa, josko sitten tunnistaisi.

Rapun pielessä alkaa kukintaansa tämä.
Huumaava tuoksu...

Samaisessa rapun pielessä oli kevään huputettuna jotkut tuijat.

Hieman ruskeahkot.
Kyllä ne siitä varmaan toipuu.
Aika hoitaa.



Tämmöstä tällä kertaa.

Klemmari