sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mopo karkasi

Tää on niin kumma juttu. Kun ihan vaan pikkusen laittaa johonkin kasvamaan, alkaa siitä hirmunen tarve jatkaa vähän tuonne ja tuonne jne. Onko tuttua?

Meillä on jo pitempään keskusteltu vanhojen marjapuskien tilasta. Niistä, jotka on istutettu ainakin 60 vuotta sitten. Ne on versonut omista maata viistävistä oksitaan jo moneen kertaan. Rivit on vinksallaan ja puskat kraakkuja. Kaiken lisäksi ne ovat aivan tuossa tien vieressä, Joka kesä ei ole voinut edes marjoja poimia, kun tie on pölissyt niin kovasti.

Muistan toki alkuvuosina tässä asuessani piti poimia kaikki marjat talteen. Eikä siinä vielä kaikki. Marjat pestiin. Juu - pestiin. Voi hyvät hyssykät. Ihan niinkun ei mitään muuta puuhaa olisi ollut. Hirvee homma! Onneksi ei enää moiseen - edes viitsi ruveta.

Yksi viinimarjapuska tulikin jo poistettua ja sen tilalle istutin sen atsalean, josta viime postauksessa kerroinkin. Isäntä ehdotti traktorin ottamista noiden puskien irrottamiseen. Tietenkin. Mies ja kone. Vaan miepä otin eilen lapion kauniiseen käteeni ja survasin 7 marjapuskaa hevon kuuseen.

Naispoweria
Kottarit heitti monta keikkaa.

Tämänkin päivän työkaverini. 
Vaikka aamulla näytti tältä:



Raskas työ vaatii kunnon eväät.

Lihatiskiltä ostetetut herkkurullat, joissa oli sisällä pekonia ja yrttijuustoa, parsaa, voikastiketta ja uunissa paistettuja perunalohkoja.
Kyllä nälkä lähti!

 Muistako muuten, kun viime keväänä hehkutin Multa-asiasta!?

Tästä.
Nyt perun kaikki puheeni.
Ei tässä mikään kasvanut
Ei tainnut olla kaikki ainekset balansissa.

EDIT: Tänä vuonna mennään näillä

Kekkilää

Ja Biolania
Syksyllä sitten nähdään :)

Mutta eilen kävin taas puutarhalla. Kahdessakin. Ihan vaan katselemassa.

Vaan kuinkas kävikään. 
Onneksi katselin etukäteen netistä, mitä kasveja mahdollisesti hankkisin.
Nyt on suurten pensaiden vuoro. Niistä saa samalla näkösuojaa tiellepäin.

Pitihän näiden ammottavien kohtien paikalle jotain keksiä.

Ruukkujen mallaamista.
Tällä alueella on nyt kasvamassa:

Puistoatsalea Adalmina
Jalosyreeni
Revotuliatsalea
Syyssyrikkä

Sitten vielä tuota matalaa angervoa, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.

Kerron, kun tulee mieleen.

Lisäksi paikkaansa vielä etsii Mangolia Stellata.

Onko sinulla kokemusta Mangoliasta?
Se kai vaatii vähän kasvupaikaltaan......?

Kiva, kun laittaa syksyllä kasvihuoneeseen jotakin kasvamaan, eikä laita nimeä muistiin.

Niikuin nyt nämä.
Pitää antaa kasvaa purkissa aikansa, josko sitten tunnistaisi.

Rapun pielessä alkaa kukintaansa tämä.
Huumaava tuoksu...

Samaisessa rapun pielessä oli kevään huputettuna jotkut tuijat.

Hieman ruskeahkot.
Kyllä ne siitä varmaan toipuu.
Aika hoitaa.



Tämmöstä tällä kertaa.

Klemmari






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti