Nyt on pientä pintaraapaisua uudessa kodissa tehty ja sen myötä myös uusi blogi alkaa päivittämään.
Sinne pääset TÄSTÄ
Klemmari
Klemmarin ja Isännän remontti- ja normielämää 200 vuotta vanhassa hirsitalossa ja ympäristössä. Rennolla otteella niin keittiössä kuin puutarhassakin.
Nyt on pientä pintaraapaisua uudessa kodissa tehty ja sen myötä myös uusi blogi alkaa päivittämään.
Sinne pääset TÄSTÄ
Klemmari
Kerran vielä koottiin ystävät yhteen ja vietettiin Octoberfest-henkistä päivää tässä vanhassa kodissa.
Syksyisessä yössä on yhdeksään lajia ilmaa sanoi aikoinaan äitini. Se pitää edelleen paikansa, niin usein ja ykskaks sää muuttuu näin syksyisin. Hetken paistaa aurinko ja kun selkänsä kääntää, tulee vettä.
Tämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä syksy. Aktiviteetteja on aivan riittämiin. On roskien viemistä ja paikkojen siivoamista. On aidan leikkaamista jne. On muuten hieno asema tuo Rauman sorttiasema. Hyvät opasteet ja niin siisti paikka. Ystävällinen henkilökuntakin.
Viime päivät ovat sisältäneet jos jonkinlaista ruotimista. On siivottu laatikoita. Herra isä, miten sitä tuleekin keränneeksi ja säilyttäneeksi vaikka mitä. Ja, aivan turhaa. Mihin ihmeeseen sitä pieni ihminen säästää. Säästeliäs toki saa olla, mutta rajansa kaikella. Muuttoa vartenhan tätä ruotimista nyt meillä käydään. Muuttopäivä siintää jossain tuolla tulevaisuudessa, mutta siihen on voi varautua näin vähän ennakkoon. Tämä ei siis ole mitään kuolinsiivousta, vaan tämä on elämää varten päivitystä. Onpahan muutto sitten aikanaan vähän helpompi. Hope so.
Aika monta asiaa tulee käytyä läpi, vaikka ollaan vasta alkuvaiheessa. On sähkö-vesi-viemäri,-roskat, yms sopimukset. On kauppakirjan allekirjoituspäivän sopiminen. Pankkiinkaan ei enää nykyään mennä tuosta vaan, vaan aika pitää sopia - johonkin kuukauden päähän. On omistuksen ja hallinnan siirtopäivät.
Eilen kävimme uudella talolla, kun sinne tuli myös lattian hioja katsomaan. Samalla purimme keittiöstä laminaatin pois, jotta saatiin koko kämppää yltävä puulattia näkyviin.
Eilen myös katselin uusin silmin koko taloa. Taitaa ennakkoon merkityt tapetit mennä vaihtoon.....
Mutta - löysin kerta kaikkiaan ihanan työpöydän - itselleni!
Vielä ei ole nimiä paperissa, mutta se ei suinkaan estä suunnittelemasta.
Nimittäin, kun muutetaan nykyisestä kodista pienempään kotiin, on syytä ottaa huomioon muutamia asioita. Ensinnäkin - harvoin vanhat huonekalut sopivat uuteen kotiin. ne on joko liian isoja, raskaita tms. Niin myös meillä.
Uuteen kotiin pitää hankkia kevyemmät huonekalut kuin mitä nyt tässä kodissa on käytössä. Tilan käyttö on aivan erilaista. Ja jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä ja toimiva kokonaisuus, antaa ajatuksen lentää.
Ehkä tässä on puolellaan ikä ja kokemus. Todella kiva suunnitella uutta kotia.
Meillä tulee myyntiin muutama tämän kodin huonekaluista.
MM. nämä:
Kysy, jos jokin kiinnostaa. Laita vaikka sähköpostia: klemmari2@gmail.com.
Neuvotellaan :)
Klemmari
JiiiiHaaa! Nyt se on totta!
Ei suinkaan tämä talon myynti, vaan me löysimme uuden kodin! Ihan puskista tuli tieto meille ja se tie selvitettiin ja asiat meni omalla painollaan eteenpäin. Sen olen oppinut, että hötkyily ei näissä hommissa riitä.
Tänään kävin muuten - mistään mitään tietämättä - valitsemassa tapetit uuteen kotiin. Vasta tapettikaupasta ulos tullessa tuli tieto tarjouksen hyväksymisestä.
Sataa. Tänäänkin. Maanantai oli sadepäivä. Hyvä niin me kun toivuttiin silloin messureissulta. Eilinen olikin kaunis, aurinkoinen päivä. Me kirmattiin ulos pihatöihin. Koko kesänä ei olla siistitty pihaa, kun ollaan oltu menossa koko ajan. Ja, sellainen tunne, että kohta tästä lähdetään. Viitsiikö tehdä enää mitään. No, eilen tehtiin urakalla. Kyllä nyt on taas kaunista, kun Isäntä ajoi nurtsinkin.
Niin että hyvä, kun tänäänkin sataa. Saa kroppa levätä.
Illan päätteeksi menimme vielä metsään - sieniä hakemaan. Nyt onkin metsät pullollaan sieniä.
Meidän makkarissa olevat ruusut ovat saaneet ihmiset ottamaan yhteyttä. Kivaltahan se tuntuu.
Ajattelinkin nyt laittaa vähän enemmän ruusuja esille. Silloin, yli 10 vuotta sitten, kun remontoimme meidän makuuhuoneen, halusin sinne ruusuja. Kun minulle ei luvattu ruusutarhaa, pitää se itse rakentaa :) Selasin ja selasin tapettikaupan tarjontakansioita ja sain sieltä jopa kotiin malleja katsottavaksi. Hyvää palvelua.
Mietin pitkään, miten ruusujen kanssa pystyisi elämään - vuosia. Kestävä kehitys oli silloin jo minussa. Niinpä meillä onkin vain yksi seinä tuota upeaa ruusutapettia. Kun tupakeittiöstä tullaan välihuoneen kautta makuuhuoneeseen, näkyy tuo tapetti sieltä katsottuna takaseinällä.
Elokuuksi allakka vaihtui. Jotenkin tuntuu hyvältä vaihtaa kuukautta. Kesä on mennyt ainakin kolmiloikkaa, jos ei enemmänkin. Tässä kuussa ei ole kuin pari viikonloppua varattuna.
Hui hulinaa! Kesä etenee hurjaa vauhtia. Mekin laskettiin, että puolentoista kuukauden aikana ollaan yövytty hotelleissa 11 yötä. Suomea on menty ristiin rastiin ees ja taas. On siis ollut pientä hoipakkaa.
Vierivä kivi ei sammaloidu.
Kesävieraita odotellaan taas ensi viikoksi. Tänä kesänä jälkeläiset ovatkin olleet usein kyläilemässä. Vielä kun tässä asutaan..... Onhan tämä kerta kaikkiaan niin ihana paikka. Kaunis maalaismainen puutarha ympäröi tätä talovanhusta. Joka on täysin asuttavassa kunnossa. En jaksa millään ymmärtää, kun ihminen tulee ensimmäistä kertaa katsomaan tätä paikka, löytää heti "liikaa töitä" moodin.
Yleensäkin on vain niin, että yli 200 vuotta vanhassa talossa on aina jotain pientä remontoitavaa. Siihen pitää asennoitua! Fiilis toki talossa on aivan jotain muuta kuin nykytaloissa. Tilaa tästä löytyy niin talosta kuin ympäristöstä. Ei ole naapuri heti ovesta ulos astuessa näköpiirissä.
Eikö nykyajan ihmiset ole tottuneet pikku askareisiin päivittäin? Kukaan ei juurikaan ole kysynyt esim. vedestä. Joka mielestäni on todella tärkeä asia. Meille tulee kunnallinen vesi. Ei siis porakaivoa saatikka omaa kaivoa. Ihmiset kai kulkevat vaaleanpunaiset lasit silmillään, kun tulevat tämmöseen "romanttiseen rappiokartanoon"
Me tässä isot ja rajut muutokset ollaan aikanaan tehty, kun on kaivettu kaivurilla piha auki ja laitettu vesiputket maahan. Kaivettu salaojaputket, vedetty uudet sähköt. Tehty kuisti ja eteinen. Remontoitu maakuuhuone. Osa tupakeittiöstäkin. Tehty vessa sisälle ja kodinhoitohuone. Sekä suihku. Astianpesukonekin löytyy tuvasta.
Perusasiat ovat kunnossa. Talossa pystyy elämään. Asennetta se vaatii. Löytyykö sitä?
Toki elämää parantaa, jos ottaa lattiat auki ja fyllää. Samoin seiniin on hyvä laittaa huokolevyt. Ulkolaudoitus olisi hyvä tsekata ja maalata. Laudat ovat vanhat, mutta toimivat edelleen.
Mutta tässä talossa eletään. Mekin ollaan eletty lähes 20 vuotta. Alkuvuodet olivat kovasti työntäyteisiä, mutta hyvä olo tuli työntäyteisistä päivistä. Sai jotain aikaiseksi. Näkyvää. Myrskyluodon Maija on minusta kuoriutunut tässä talossa. Olen siitä ylpeä. Selviän mistä vaan.
Huispaus, miten aika menee.... Nyt on jo heinäkuu.
Juhannus oli ja meni. Meillä oli 11. henkilön verran perhettä koolla. Yökylässä. Onneksi olen sen verran varautunut, että kaikille löytyi nukkumapaikka ja petivaatteet. Ihanaahan se oli! Harvoin on näin monta perheenjäsentä koolla, mutta tämä kerta tuntui tosi hyvältä. Ehkä nuorisokin ajattelee, että jos me vaikka ihan oikeasti muutetaan tästä paikasta pois....
Viime viikko meni työn pyörteissä reissussa ja se onkin joka kesäinen juttu jo noin 15 vuotta.
Ihana kevät! Maalaispiha kukkii - nyt.