Sataa. Sataa

 Sataa. Tänäänkin. Maanantai oli sadepäivä. Hyvä niin me kun toivuttiin silloin messureissulta. Eilinen olikin kaunis, aurinkoinen päivä. Me kirmattiin ulos pihatöihin. Koko kesänä ei olla siistitty pihaa, kun ollaan oltu menossa koko ajan. Ja, sellainen tunne, että kohta tästä lähdetään. Viitsiikö tehdä enää mitään. No, eilen tehtiin urakalla. Kyllä nyt on taas kaunista, kun Isäntä ajoi nurtsinkin. 

Niin että hyvä, kun tänäänkin sataa. Saa kroppa levätä.

Ensimmäinen kukka kelloköynnöksessä, jonka olen siemenestä kasvattanut.

Ikinä enää en moista hommaa tee! Ruiluja ruipeloita köynnöksiä sain aikaan.

Illan päätteeksi menimme vielä metsään - sieniä hakemaan. Nyt onkin metsät pullollaan sieniä.

Painavat korit, kun sienet ovat niin märkiä.

Osa näistä meni hetimmiten kuivuriin, osa käytetään ruuaksi.

Illat hämärtyy, on taas kynttilöiden aika.

Nämä aurinkokenno valaisimet ovat käteviä.

Ovat jo pari vuotta palvelleet.

Voi hyvin!

Klemmari

Elokuuta

 Elokuuksi allakka vaihtui. Jotenkin tuntuu hyvältä vaihtaa kuukautta. Kesä on mennyt ainakin kolmiloikkaa, jos ei enemmänkin. Tässä kuussa ei ole kuin pari viikonloppua varattuna.

Tupakeittiön pöytäänkin piti vaihtaa vähän eri väriä.

Kivan raikkaaltahan nämä tuntuvat.

Maljakossa on viikko sitten Rauman Kansainvälisiltä markkinoilta ostetut pionit.

Vitamiineja on säilötty talven varalle.

Saskatoonien kanssa mennään kilpaa lintujen kanssa

Näistä pienistä pusseista on hyvä ottaa aamuisin puuron tai jugurtin sekaan.

Sulavatkin tosi nopeasti - puuron kiehuessa.

Taloasiassa ei mitään uutta. Samassa löysässä hirressä tässä mennään.

Alkaa tosiaan olla joustavuuteni koetuksella.

Malttamaton ihminen kun olen.

Tilaa ja avaruutta täällä on

On myös vehreyttä ja vihreyttä

Jotenkin tuntuu, että nyt ollaan kaikessa - vähän niin kuin lilluvassa vedessä.

Kukaan ei uskalla tehdä mitään.

Onneksi viime päivinä on alkanut tulla pikkusen positiivisempia uutisia.

Josko se tästä....

Elokuisin terveisin

Klemmari

Sadonkorjuuta

 Elokuuta mennään jo loppusuoralla ja sitten alkaakin syksy. Viime päivät ovatkin olleet todella ihania, lämmintä ja aurinkoa on piisannut.

Kesä oli kummallinen. Oli lämmintä, kukat kukkivat ennen näkemättömällä tavalla, jotkut kärsivät kuivuudesta. Sieni- ja marjasato on ollut hyvä. Tänään tein juuri viinirypäleistä mehua. Tattisoppaa on syöty. Tatteja ja kanttarelleja on kuivattu niin, että ainakin 3 vuotta pärjätään. Ensimmäinen vuosi oli nyt, kun meidän lähimetsästä löytyy tatteja! Suolasienet ovat vielä ohjelmassa ja tämän vkon aikana pitääkin käydä ne poimimassa. 

Omenasatokin on kohtuullinen. Vielä niiden annetaan kysyä ja mehustua. Osa niistä kuivataan ja osasta tehdään tuoremehua.

Säilömisaikaa tämä vuodenaika on. On oikeastaan aika kiva, kun saa kerätä kesän makuja säilöön. Talvella, tuulen tuivertaessa ja pakkasen paukkuessa niistä voi nauttia ja ne tuovat kesän mieleen. Sitä jaksaa taas sitten odottaa.

Nautitaan vielä kesäisistä päivistä!

Klemmari

Maalaispiha elokuussa

Elokuussa pihamaa on vehreää.
Meidän rönsyilevä piha.

Tämä Mantsurian-Kanadan tms. jalopähkinä voi hyvin.

Viime talvi koetteli sitä kovasti, mutta kyllä se siitä on tokentunut.

Ensi keväänä pitää leikata.

On sillä komeet lehdet

Omppujakin tulee jonkin verran. 

Tämä puu on tosin syömäkelvoton, mutta onhan joku tilantäyttäjä kuitenkin.

Kiva, kun näitä istumapaikkoja on siellä täällä.

Voi aina tuulen, auringon tms. vuoksi valita sopivan.

Hortensat jaksavat

Tämän ryhmä alle on nyt tulossa "lattia"

Laatatkin on jo valmiina.

Sitä ennen on piipun korjaus.

Joten kivaa puuhaa tässä vielä tälle kesää löytyy.

Klemmari

Elokuussa

Elokuuta jo mennään.
Alkoihan ilmakin muuttuua hiukka mukavammaksi, kun kalenteri siirtyi pykälän eteenpäin.
Kyllä olikin tukala kesä! Kasvitkaan eivät  tykänneet. Liika on liikaa, oli se sitten mitä tahansa.

Pitkän aikaa on saanut katsella pihassa pelkkää vihreää. Perennat ovat kukkineet pikakukintansa jo aika päiviä sitten. Syysasterit sentään ovat hengissä, joten niiden kukinnasta saa vielä nauttia.

                            Ukonhattu on ihmeen hvvin kirvoilta selvinyt tänä kesänä.
                            Mittaa eikä leveyttä siinä ole edellisen vuosien tapaan.

Mikälie malva vai mikä sieltä viidakosta pilkottaa.

Rikkaruohotkin ovat nyt inostuneet, kun ovat saaneet vähän sadetta.

Omenoita tulee hyvin.

Tässä aivan uusi tuttavuus.

Pienen pieniä omenoita ja - ainakin nyt - kirpeitä.

Nämä sopis enemmän koristeluun kuin jatkojalostukseen :)

Saskatoonitkin meni tänä kesänä parempiin suihin - linnuille.

Onneksi viime vuotista satoa on pakkasessa.

Tein niistä juuri piirakan.

Haluatko kuulla, minkälaisen?

Klemmari

Vielä on kesää...

Vakka aika omituinen kesä onkin ollut, on kesää vielä jäljellä. Elokuu on kuukausi, jota minä erityisesti odotan. Elokuussa kaivellaan esiin hieman voimakkaampia sävyjä kuin keväällä kesää varten. Pienikin muutos saa kodissa ison ilmeen muutoksen aikaan.

Työssäni teen nykyään varsinkin kuvastailauksia. Tykkään niistä erityisesti. Onneksi täällä on iso piha ja muutkin puitteet, jota voi hyödyntää kuvissa. Teen tunnelmaa niin paljon työssäni, etten kotona välttämättä teekään. Mutta kyllä tietyt jutut tiettyyn aikaan on tehtävä. Muuten ei kausi vaihdu.

Laitanpa sinulle tutkailtavaksi tähän yhden tämän päivän session.

Mutta sitten siirytään meidän pihaan. Tehdään pikku katselmus.

Koiranheisi vaimikälie selja kasvaa navetan seinustalla. Siinä se on ihan kiva, Muualta sitä saakin raksia koko ajan, kun se on niin kova kasvamaan ja lisääntymään.

Kaunis kukkiessaan. Nythän siinä on jo punaiset marja, muttei kamera ole osunut siihen.

Tämä aita kukkii parhaillaan. Sen jälkeen se leikataan.
Nyt se on reilut 2 metriä korkea, ja tuntuu ettei meiltä näe minnekään.

                                                                     Palava rakkaus

Rönsyävä puutarha

Ruusut ovat kukkineet tänä kesänä yllättävän hyvin

Sadepäivänä otettu kuva

Verannalla

Wiirukin tykkää kukista

Klemmari

#vanhapiha #puutarha #elokuu #ruusu #kissa #tunnelmakuva