sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Elämän voimaa

Kasveja tarkkaillessa tulee väistämättä mieleen elämän voima. Mikä hirveä into noilla kasveilla onkaan näin keväällä, kun tunkevat itsensä milloin mistäkin ryjäkasasta.

                                   Niinkuin tämä ruohosipuli, joka pukkaa kasvihuoneen kyljessä.

Puutarhassa puuhastelu on selvästi terapeuttista. Se antaa voimaa ja uutta intoa. Se kohentaa kuntoa, ihan huomaamatta. Jotenkin sitä vaan havahtuu kävellessä huomaamaan, miten keskivartalo kannattelee.....Aika heino tunne! Kyllä pihatöissä koko kroppa saa liikettä ja talven laiskotelleet lihakset heräävät niille tarkoitettuun tehtävään.

Eilen illan suussa sain Isännänkin vähän ulos jalottelemaan.

Meillä on tämmönen Idänvirpiangervo-aita, joka on ainakin 4 metriä leveä.  Ihan kaamee leikata joka loppukesä. Muutama vuosi sitten otimme toiselta puolelta samaisen aidan kertakaikkiaan uusiksi ja senhän uusiutuminen on kestänyt. Liian hitaasti, ainakin minun mielestä. Niinpä ehdotin tähän puoliskoon semmosta kevennystä. N. puoli metriä sisäpuolelta pois.

Hälytysvaatteet päälle ja raivuri föliin, niin aita sai nuorennusleikkauksen.

Juuristossa oli meiletön kerros semmosta pehkoa, jossa oli kymmenien vuosien lakastuneet lehdet ja oksat. Arvaa, kuka perkas tuon!

Lajittelin ensin isommat oksat. Öhöm....ne odottaa parempaa käyttöä. Loput pehkot aion käyttää marjapuskien juurelle. Mitä parhainta kuoriketta!

Arvaa, mitä tein oksista!

Täällä puhaltaa niin jäätävä tuuli edelleen. Ei ihme, punatulkut oli taas tänään meidän pihassa. Pentele!

Niin, sitä tuulisuojaahan täällä tarvitaan.

Laatikkoalueen taustalle on tulossa aita. Tässä se on vielä todella alkuvaiheessa. 
Laitoin viime syksynä karsitut kuusenoksat ja joulukuusenkin karahkan tuohon aitaan. 
Sitten siitä tulee kivan näköinen, kun neulaset on tippunut.
Tätä aitaa meille tulee vielä moneen paikkaan.
Tarvii varmaan ruveta karsimaan lisää oksia :)

Hauskaa Wappua!

Klemmari



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Pihatyöt jatkuu

Pihatöitä, pihatöitä. Sitä sen on, tämä aika.

Kuulun sarjaan laiska puutarhuri. Tykkään kovasti kauniista pihasta. Mutta vasta vuosien kokeilujen ja erehdysten kautta olen löytänyt edes jonkinlaisen sopusoinnun pihatöiden ja muun elämän kanssa. Vuosia sitten tuskailin tuttavalleni isosta pihasta ja sen mukanaan tuomasta työmäärästä.  Hän sanoi tietävänsä vanhan mummelin, joka rautaharavan kanssa rapsii pihaansa joka päivä. Tuttavani oli nero! Hän ei tietänytkään, minkälaisen uuden aallon tuo yksi maagionen sana minussa herätti.

Taas kottarikuva. 
Mutta eri kuorma.

Nyt olen itse sellanen vanha mummeli, joka rapsuttelee haravansa kanssa lähes joka päivä. Mutta, vain näin keväällä. Kesä lekotellaan ja nautitaan aikaansaannoksista. Avataan ehkä pullo kuohuvaa ja siemaillaan sitä kaikessa rauhassa kesäauringon lempeässä huomassa.

Elämä on ihanaa!

                                                                 On roudattu ja kaivettukin.
Sain big ideé  että yksi orpona kasvava sireenin alku sai vaihtaa paikkaa. Se kasvoi vähän kalposessa paikassa kuusiaidan vieressä. Niinpä se sai siirtyä valoon. Nyt se näkyy myös aamukahvia juodessa....

Lapiokaan ei kestä tätä menoa.

Jälleen krookuksia. 
Nyt niitä alkaa tulla "laajoina aaltoina" Heh.

Jouluruusu jatkaa avautumistaan.

Nyt on alkamassa kevätviikonloppu.
Se meneekin mukavasti kasvihuonetta pestessä ja taimia kouliessa.
Saan ihan isseksein olla, kun Isäntä on töissä.

Mitä sinun kevätviikonloppuun kuuluu?

Hyvää viikonloppua!

Klemmari

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Maasta se pienikin...

...ponnistaa.



Ensimmäiset krookukset pilkistävät

Jouluruusu jatkaa kukintaansa

Nyt alkaa piha olla siistittynä törröttäjistä ja vähän muutenkin. Nurtsia en ole vieläkään sen kummemmin -  kuin perennojen ympäriltä - haravoinut.

Ryhmäruusut leikkasin, samoin syyshortensat.

Ja noi penteleen punatulkut tulivat taas tänään!

Edelleen valehtelvien ikkunoiden läpi kuvattu.

Todella kylmää oli tänäänkin. Kova tuuli vielä voimistaa kylmyyttä. Lähelle + 10 mittari näyttää, muttei se siltä tunnu.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Voihan punatulkku

Joten on ollut aavisteltavissa tänäkin keväänä punatulkkujen ilmaantuminen. Talvellahan en yleensä, mutta kun tulevat näin myöhään, vanha kansa sanoo sen tietävän kylmän sään jatkuvat. Niin ollut ollut aikaisemminkin. Joten - lunta tulossa.

Valehtelelvien ikkunoiden läpi ei kovin tarkkoja kuvia tule...


Vetisiä päiviä ollut. Vaikka kevätsää kuivattaakin, tämä lähes jokapäiväinen sade kuitenkin aina kastelee. Nurtsi on niin litsläts edelleen, ettei tarvi haravaa vielä sille näyttää.

Työparini

                                               Jouluruusu avautuu päivä päivältä enemmän.

                                                      Joutsenien ylilentoja ollut päivittäin

Eilen lensi kymmeniä ja taas kymmeniä kurkia tästä yli
eri kokoisissa ja -näköisissä kokoonpanoissa

Kasoja siellä kasoja täällä

Talventörröttäjät saivat lähteä. 
Olivat muuten todella sitkeitä ja nahkeita tänä vuonna.
Varmaan syksyn sateet oli niihin oikein imeytyneet.
Jos oikein tarkkaan katsot, saatat löytää kuvasta jotakin....

Syksyllä istutetut sipulit sieltä nousevat. On vihreää lehteä, on tummempaa lehteä.
Saas nähdä, miltä hetken kuluttua näyttää kukinta...

Kevätterveisin

Klemmari

torstai 12. huhtikuuta 2018

Bongattu Neitoperho

Keväiset hommat jatkuu pikkuhiljaa. Vain kuivemmilla paikoilla. Märkyyttä on vielä niin paljon, ettei mitään syytä mennä esim. haravoimaan. Kumma juttu muuten, kun tänä keväänä on tuo haravointi niin mielessä. Ehkä se johtuu sateisen syksyn aikaan saannoksista.

Mutta eilen ilahdutti tämä:

                                      Kevään ensimmäinen Neitoperho on bongattu,
                                     kun se lentää liipotteli niin, ettei meinannu kuvaan osua.

                                        Tänään on leikattu koriste-omenapuu.
                                        oli suorastaan pakko, kun ei ohi päässyt ilman, että joku sakara tökki.

Nyt se on kraakku ja vielä pari oksaa lyhennetään, 
muttei tällä kertaa ollut miesvoimaa mukana.

Aikamoinen kasa oksia siitä tuli.
Näistä keksin jotakin, palataan siihen myöhemmin.

Tältä se näyttää tovin kuluttua

Sammalpiha

Muistan takavuosina, kun minäkin taistelin sammalpihan kanssa. Tottakai, kun kaikki puutarhaohjelmat ja blogit siitä kirjoittivat. Minä kans. Yhtään ajattelematta sen enempää.

Onhan se vihreää - nytkin.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kun lähistöllä kasvaa havuja, meillä kuusia, niin silloin sammal on luonnollinen kumppani. Eikä sammalta ole kuin näin keväällä. Kesällä siinä kasvaa nurmikko. Minua ei yhtään haittaa sammal, päinvastoin, siihen voi ajatella vähän metsäisempää pihan osioo....

Tämän päivän lumitilanne.

Mikähän kukka tuohon pönikkään tulekaan...

Jouluruusussa on kolmisenkymmentä nuppua.

Välitöikseni suunnittelen ikkunoiden maalausta. 
Nyt olisi hyvät ilmat, maali kuivuisi hetkessä, kun kevätilma on hyvin kuivaavaa.

Mitä sinun kevääseen kuuluu?

Klemmari

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Se on kevät nyt!

Olin niin täpinöissä, kun aamutuimaan astelin pihamaalla toivien näkeväni joitakin luontokappaleita.
Meillä siis paistoi aurinko heti aamusta ja on paistanut hela päivän.

                                                   Aamuaurinko kultasi koivujen latvat

Paistaa se päivä risukasaankin

Tirpat (varpuset) pitivät aikamoista laulantaa

Mustarastas hurahti sireenipuskaan


Jouluruusussa kivasti nuppuja

Tättärää! Sieltä ne pilkottaa!
Se on kevät nyt!

Ne puskee lumenkin läpi

Lunta tosiaan on meidän pihassa vielä siellä täällä.

Viime syksynä istuttamani tulppanit, narsissit ja muut taitavat sittenkin olla hengissä.
Että mä odotan näiden kukkimista.

Jos tosiaan sipulit on myyriltä säästyneet, niin tämä perennamaa saa aivan uudenlaisen alun tälle kesää.

Nyt alkaa tänne blogiinkin taas tulemaan päivityksiä hieman useammin, kun tuolla ulkonakin alkaa tapahtua :)

Klemmari

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kevättä ilmassa

Huikeen hieno viikonloppu takana! Kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää houkutteli ulos ja etenkin havannoimaan kevättä. Peippopariskunta oli ensimmäistä kertaa tänä keväänä lintujen ruokintapaikalla.  Sepelkyyhkyt ovat parina iltana pysähtyneet navetan katolle.  Joutsenia on vähän väliä lentänyt kotimme yllä - erikokoisina parvina.

Välillä myös pysähtyvät pellolle - kuin kuvattavaksi.

Lumi on sulanut ihan silmin nähden, vaikka vielä siellä täällä valkoisia möykkyjä onkin. Nurmikko on nyt niin märkää, mutten voinut mitenjkään eilen vastustaa kiusausta, kun piti ottaa sakset käteen ja mennä tiirailemaan omppupuita ja marjapensaita.

                                             Vanhat ja uudemmat työkalut hyvässä yhteistyössä.

Taimien kasvatus etenee vaihtelevalla menestyksellä. No, maltetaan nyt vaan, kai niistä jotakin tulee.
Ensimmäistä kertaa laitoin perennojen siemeniä kasvamaan.

Tämä vaihe - juuri tämä - on niin kärsimättömälle ihmiselle kurjaa. Mieli tekisi jo kovasti mennä ulos kupsuttamaan, mutta kun ei vaan voi. Malttia, malttia..... hoen itselleni

Kevätterveisin

Klemmari

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Oi Huhtikuu

Niin se huhtikuu pyörähti liikkeelle. Aikas kylmää kuitenkin on ollut, vaikka kauniita päiviä pyhinä olikin. Upeat ulkoilusäät kerrassaan!

Tänään jo piti tarttua haravan varteen, kun lumi alkaa sulaa aikamoisella vauhdilla. Eipä haravalla paljon tehtävää vielä ollut, mutkun piti vaan ihan pikkusen...

Keittiön pöytä täyttyy täyttymistään kaikenmaailman törpöistä ja purtiloista, kun lauantaina tarttui (taas) ihan vahingossa - puutarhamyymälässä käydessämme - muutama taimi. On mm. verbenaa, hopeaputousta ja joku verenpisara, roikkuva malli.


Lisäksi on nuo perennat kasvamassa, tomaatit, ainakin viittä eri laatua ja vaikka mitä. Huh. Tää on niin tätä tähän aikaan vuodesta :)


Kaikki mahdolliset kierrätysastiat on käytössä.

On tämä niin mahtavaa aikaa, kun kevät etenee!

Klemmari