Elämän voimaa

Kasveja tarkkaillessa tulee väistämättä mieleen elämän voima. Mikä hirveä into noilla kasveilla onkaan näin keväällä, kun tunkevat itsensä milloin mistäkin ryjäkasasta.

                                   Niinkuin tämä ruohosipuli, joka pukkaa kasvihuoneen kyljessä.

Puutarhassa puuhastelu on selvästi terapeuttista. Se antaa voimaa ja uutta intoa. Se kohentaa kuntoa, ihan huomaamatta. Jotenkin sitä vaan havahtuu kävellessä huomaamaan, miten keskivartalo kannattelee.....Aika heino tunne! Kyllä pihatöissä koko kroppa saa liikettä ja talven laiskotelleet lihakset heräävät niille tarkoitettuun tehtävään.

Eilen illan suussa sain Isännänkin vähän ulos jalottelemaan.

Meillä on tämmönen Idänvirpiangervo-aita, joka on ainakin 4 metriä leveä.  Ihan kaamee leikata joka loppukesä. Muutama vuosi sitten otimme toiselta puolelta samaisen aidan kertakaikkiaan uusiksi ja senhän uusiutuminen on kestänyt. Liian hitaasti, ainakin minun mielestä. Niinpä ehdotin tähän puoliskoon semmosta kevennystä. N. puoli metriä sisäpuolelta pois.

Hälytysvaatteet päälle ja raivuri föliin, niin aita sai nuorennusleikkauksen.

Juuristossa oli meiletön kerros semmosta pehkoa, jossa oli kymmenien vuosien lakastuneet lehdet ja oksat. Arvaa, kuka perkas tuon!

Lajittelin ensin isommat oksat. Öhöm....ne odottaa parempaa käyttöä. Loput pehkot aion käyttää marjapuskien juurelle. Mitä parhainta kuoriketta!

Arvaa, mitä tein oksista!

Täällä puhaltaa niin jäätävä tuuli edelleen. Ei ihme, punatulkut oli taas tänään meidän pihassa. Pentele!

Niin, sitä tuulisuojaahan täällä tarvitaan.

Laatikkoalueen taustalle on tulossa aita. Tässä se on vielä todella alkuvaiheessa. 

Laitoin viime syksynä karsitut kuusenoksat ja joulukuusenkin karahkan tuohon aitaan. 

Sitten siitä tulee kivan näköinen, kun neulaset on tippunut.

Tätä aitaa meille tulee vielä moneen paikkaan.

Tarvii varmaan ruveta karsimaan lisää oksia :)

Hauskaa Wappua!

Klemmari