Välillä myös pysähtyvät pellolle - kuin kuvattavaksi.
Lumi on sulanut ihan silmin nähden, vaikka vielä siellä täällä valkoisia möykkyjä onkin. Nurmikko on nyt niin märkää, mutten voinut mitenjkään eilen vastustaa kiusausta, kun piti ottaa sakset käteen ja mennä tiirailemaan omppupuita ja marjapensaita.
Vanhat ja uudemmat työkalut hyvässä yhteistyössä.
Taimien kasvatus etenee vaihtelevalla menestyksellä. No, maltetaan nyt vaan, kai niistä jotakin tulee.
Ensimmäistä kertaa laitoin perennojen siemeniä kasvamaan.
Tämä vaihe - juuri tämä - on niin kärsimättömälle ihmiselle kurjaa. Mieli tekisi jo kovasti mennä ulos kupsuttamaan, mutta kun ei vaan voi. Malttia, malttia..... hoen itselleni
Kevätterveisin
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti