Kuulun sarjaan laiska puutarhuri. Tykkään kovasti kauniista pihasta. Mutta vasta vuosien kokeilujen ja erehdysten kautta olen löytänyt edes jonkinlaisen sopusoinnun pihatöiden ja muun elämän kanssa. Vuosia sitten tuskailin tuttavalleni isosta pihasta ja sen mukanaan tuomasta työmäärästä. Hän sanoi tietävänsä vanhan mummelin, joka rautaharavan kanssa rapsii pihaansa joka päivä. Tuttavani oli nero! Hän ei tietänytkään, minkälaisen uuden aallon tuo yksi maagionen sana minussa herätti.
Taas kottarikuva.
Mutta eri kuorma.
Nyt olen itse sellanen vanha mummeli, joka rapsuttelee haravansa kanssa lähes joka päivä. Mutta, vain näin keväällä. Kesä lekotellaan ja nautitaan aikaansaannoksista. Avataan ehkä pullo kuohuvaa ja siemaillaan sitä kaikessa rauhassa kesäauringon lempeässä huomassa.
Elämä on ihanaa!
Sain big ideé että yksi orpona kasvava sireenin alku sai vaihtaa paikkaa. Se kasvoi vähän kalposessa paikassa kuusiaidan vieressä. Niinpä se sai siirtyä valoon. Nyt se näkyy myös aamukahvia juodessa....
Lapiokaan ei kestä tätä menoa.
Jälleen krookuksia.
Nyt niitä alkaa tulla "laajoina aaltoina" Heh.
Jouluruusu jatkaa avautumistaan.
Nyt on alkamassa kevätviikonloppu.
Se meneekin mukavasti kasvihuonetta pestessä ja taimia kouliessa.
Saan ihan isseksein olla, kun Isäntä on töissä.
Mitä sinun kevätviikonloppuun kuuluu?
Hyvää viikonloppua!
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti