maanantai 27. kesäkuuta 2016

Rönsyilevä maalaispiha

Juhannus oli ja meni ja tänään saatiin kaivattua sadetta. Luonto taas kiittää, kun saa sadevettä. Rehevää tänä vuonna onkin. Lämmin sää on saanut kaikki uhkean elinvoimaiseksi.

Monet kasvit meidänkin pihassa kärsi talvesta. Ryhmäruusut lähes kaikki, kärhöt alkavat nyt pientä elonmerkkiä näyttämään - uutta kasvua juurelta. Pähkinäpensas myös tuuppaa uuttaa juuresta, kun vanha runko on kärsinyt.

Maaseudulla asumisessa on puolensa. Täällä naapureista välitetään. Juhannusaattona, kun pikkasen selkäni käänsin, oli meidän ulko-oveen tupsahtanut kauniisti sidottu ja tervanaurulla kiedottu vihta. Ah, kuinka se ele ja tuoksu tuntui hyvältä. Kiitos Naapuri!


Juhanusaatto meni ystäväparin kanssa. Syötiin ja pelattiin.
  Mölkky ja Frisbeegolf olivat suosikkeja.



Lehtimajasta taitaa tulla perkola. Kanukat kasvavat niin kovasti ja huojuvat pienentäen käytettävää tilaa. Niinpä pystypuu-systeemiä oli ukoilla ajatuksissa.

Pionit kukkivat parhaillaan - vuorotellen.


Oops, kun tulikin tärähtänyt kuva.
Tätä pionia odotan kukkivaksi, kukkiihan se nyt ensimmäistä kertaa ja
aina on yhtä jännittävää nähdä uusi kukka.

Tarha-alpi 

Tätä vanhaa ruusua varjelen kuin mitäkin aarretta. Tuoksu on aito ruusun tuoksu - ihana!
Sain tämän  yli 10 vuotta sitten silloisen  naapurin mummolta, joka oikea viherpeukalo.


Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari






maanantai 6. kesäkuuta 2016

Maalaispihassa

Voihan kärsäkalla - kun aika mennyt niin noissa keväisissä pihapuuhissa. Kivaahan se on, kroppaa vaan on välillä koetuksella. Huiluupäivää väliin, niin taas mennään.

Olen niin innoissani tehnyt pihatöitä, kun viime keväänä ne jäi vähän polven kanssa konkatessa. Nyt polvi ei puhu mitään. Rikkaruohot kasvaa oikein kilpaa. Juolaheinää meillä on joka kukkapenkissä ja joka paikassa muuallakin, onhan tämä maalaispiha.

Voikukkiin olen suhtautunut tänä keväänä hyvin lempeästi. Muistan kyllä jokunen vuosi sitten, kun voikukkaraudalla hiki päässä niitä kaivelin ylös. Hullun hommaa, mielestäni. Eihän voikukat ole kun hetken ja nimenomaan keväällä. Juuri silloin, kun ei juuri mikään muu kuki. Joten, minä annoin voikukkienkin kukkia.


On ollut hauska seurata, miten monivuotiset perennat vaeltavat paikasta toiseen. Kivoja yllätyksiäkin tulee, kun ei muista, mikä mikin on. Ennenkun kukkivat.  Puutarhaotteeni on hyvin rento ja avarakatseinen. En stressaa jokaisesta rikkaruohosta enkä vaadi, että kaikki pitää olla "täydellistä". Sitähän puutarha ei koskaan ole. Siellä muutos on aina menossa. Hyvä niin. Opettaa meitä ihmisiäkin.

Kävimme -muutaman vuoden tauon jälkeen - ihanassa paikassa - puutarhassa. Hemulin tarhaksi sen olen nimittänyt, kun maestro siellä kuljeskelee ja mutisee latinaa koko ajan. Tietää ihan hirmusesti kasveista, niiden suvuista ja suotuisista kasvupaikoista. Siellä on ihan mielettömästi erilaisia, eri kokoisia puita, pensaista ja perennoja. Ja harvinaisuuksiakin.

Jotain uutta sieltä jäi meidänkin pihaan.

Amurin känsäkalla. 
Istutin sen talon takana olevaan metsäpuutarhaan. 


Toinenkin tulokas
Kanadan taponlehti.
Taponlehteä meillä onkin jo kasvamassa, mutta tässä on erilaiset lehdet, joten se piti saada.

Maalaispihassa


Vihreyttä on

Pionien kukintaa odotellaan

Vintge gargen

Työkaverini


Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari