Pakkasaamu

Oi, miten tätä kuulasta pienen pakkasen puremaa aamua olenkaan odottanut!
Aamun kirkkaus ja kirpeys, se on niin upeeta, ettei sanotuksi saa.

Olin aamutuimaan kähjäämässä sipuleita. Siis siistimässä, kun olivat kuivumassa kanala-kasvatulaitoksessa. Se on hyvä tyhjä tila tila kevään alkukasvatusten jäljiltä käyttää näin syksyllä mm.  sipulien kuivuimispaikkana.

Melkein meditatiivista oli olo, kun katselin ikkunoista ulos - pakkasaamun auringonpaistetta pelloille. Hiljalleen kärpäset kömpivät ikkunoissa auringonsäteiden lämmittäessä koloja ja aloittivat surinansa. Se kuin musiikkia korville. Ei kännyköitä. Ei piippauksia, Ei mitään muutakaan.

Miten pienistä asioista saakaan voimaa. Hetken pysähtyminen. Olla läsnä, kunnella.
Täällä maaseudun rauhassa se on mahdollista.

Aamutuimaan tuli myös aamujumppa suoritettua. Kärräsin leivinuunin halkoja - niitä metrin mittaisia - kottikärryllisen. Raittiissa ilmassa. Ei huono.

Kamerakin ulkoili.

Kurttulehti pakkasaamuna

Kultapiiskut nuokkuvat

Gladiolukset latanaan

Pitääkin tänään käydä napsimassa nuo maljakkoon...

Syysasterit loistavat

Pakkasruusut

Näitä tuli kuvattua jo eilen, kun oli pieni kuura, 

mutta tänään olivat huomattavasti houkuttelevammat

Pirtsakoita pakkaspäiviä sinullekin!

Klemmari

#pakkasaamu

Myrskyn jälkeen on poutasää...

Eilen tuuli tuiversi, kun Mauri-Myrsky pyyhälsi kiukkuisten puuskien kanssa läpi maitten ja mantujen. Mitään sen dramaattisempaa ei ainakaan meidän tilalla tapahtunut kuin sitä normaalia riipin raapin tunnelmaa. Olin sentään varautunut tähän myteriin ja keräilin edellispäivänä hennommat ja kevyemmät pihatavarat suojaan.

Tänään sitten on taas kuin ei mitään. Aurinko paistaa ja puutkin niin levollisia että harvoin näin koko päivää näkeekään.  Niinpä tuli sopiva pihatyöpäviä. Syskyisin on aina kaikenlaista raksimista ja napsimista, vaikka varsinaiset talven törröttäjät saakin jäädä paikoilleen.

Kesähän oli mitä oli ja nyt on ollut sateista tai muuten kaikkea muuta kuin pihatöitä.
Niinpä kaikkien rikkaruohojen seasta putkahti yllätyksiä.  Niinkuin tämä asteri. Ihana.

Ruusuilla on jokasyksyinen kukkimiskilpailu

Ruohoviidakossa nämäkin kukkivat niin iloisesti

Kultapiiskut kultaavat maiseman. 

Vaikkei keltaisista kukista tykkäisikään, mikään ei ole kiitollisempi eikä iloisempi näin syksyllä kuin kultapiisku. Se kestää tuulet ja kuivuudet. 

Niin suloisen lämmin päivä oli että päiväkaffetkin piti juoda ulkona.

Kyllä maistui!

Syysterveisin

Klemmari

Lankkua ja ruusuja

Sisko meni sahalle töihin. Tai, ainsakin se oli kahvinkeittäjänä. Meillä oli vaihteeksi tukinsahuu-ilta ja ystävälliseet naapuriston ukkelit oli ruokapalkalla mukana. Minä tietysti heiluin kauhan varressa. No, kahvitus voikkoleipineen, onneksi tällä kertaa, oli kuviossa, koska työaika ei venynyt julmetun pitkäksi.

Mutta komeeta lankkua sieltä tuli.

Mitähän kivaa näistä syntyisi.....

Työreissut ovat nielaisseet aikamoisen annokset tämän kesän kotipuuhista, niin sisällä kuin ulkonakin. Vintage garden saa rehottaa ja rönsyillä yllin kyllin. Nautintoa tuo se, kun siellä kukki jonkin.

Pioneita on kuvattu joka suunnalta.

Ne ikäänkuin haluaa vangita kuvaan, kun kukinta-aika ei ole kovin pitkä.

Yksi ainoa kukka tuli tähän ruusuun tänä kesänä. 

Talvi koetteli sitäkin.

Sulassa sovussa

Vanha vaaleanpunainen ruusu kukkii kohtalaisesti ja hurmaa tuoksullaan....

Kaunista kesän jatkoa Sinulle!

Klemmari

Maalaispihassa

Voihan kärsäkalla - kun aika mennyt niin noissa keväisissä pihapuuhissa. Kivaahan se on, kroppaa vaan on välillä koetuksella. Huiluupäivää väliin, niin taas mennään.

Olen niin innoissani tehnyt pihatöitä, kun viime keväänä ne jäi vähän polven kanssa konkatessa. Nyt polvi ei puhu mitään. Rikkaruohot kasvaa oikein kilpaa. Juolaheinää meillä on joka kukkapenkissä ja joka paikassa muuallakin, onhan tämä maalaispiha.

Voikukkiin olen suhtautunut tänä keväänä hyvin lempeästi. Muistan kyllä jokunen vuosi sitten, kun voikukkaraudalla hiki päässä niitä kaivelin ylös. Hullun hommaa, mielestäni. Eihän voikukat ole kun hetken ja nimenomaan keväällä. Juuri silloin, kun ei juuri mikään muu kuki. Joten, minä annoin voikukkienkin kukkia.

On ollut hauska seurata, miten monivuotiset perennat vaeltavat paikasta toiseen. Kivoja yllätyksiäkin tulee, kun ei muista, mikä mikin on. Ennenkun kukkivat.  Puutarhaotteeni on hyvin rento ja avarakatseinen. En stressaa jokaisesta rikkaruohosta enkä vaadi, että kaikki pitää olla "täydellistä". Sitähän puutarha ei koskaan ole. Siellä muutos on aina menossa. Hyvä niin. Opettaa meitä ihmisiäkin.

Kävimme -muutaman vuoden tauon jälkeen - ihanassa paikassa - puutarhassa. Hemulin tarhaksi sen olen nimittänyt, kun maestro siellä kuljeskelee ja mutisee latinaa koko ajan. Tietää ihan hirmusesti kasveista, niiden suvuista ja suotuisista kasvupaikoista. Siellä on ihan mielettömästi erilaisia, eri kokoisia puita, pensaista ja perennoja. Ja harvinaisuuksiakin.

Jotain uutta sieltä jäi meidänkin pihaan.

Amurin känsäkalla. 

Istutin sen talon takana olevaan metsäpuutarhaan. 

Toinenkin tulokas

Kanadan taponlehti.

Taponlehteä meillä onkin jo kasvamassa, mutta tässä on erilaiset lehdet, joten se piti saada.

Maalaispihassa

Vihreyttä on

Pionien kukintaa odotellaan

Vintge gargen

Työkaverini

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari