tiistai 2. lokakuuta 2018

Pakkasaamu

Oi, miten tätä kuulasta pienen pakkasen puremaa aamua olenkaan odottanut!
Aamun kirkkaus ja kirpeys, se on niin upeeta, ettei sanotuksi saa.

Olin aamutuimaan kähjäämässä sipuleita. Siis siistimässä, kun olivat kuivumassa kanala-kasvatulaitoksessa. Se on hyvä tyhjä tila tila kevään alkukasvatusten jäljiltä käyttää näin syksyllä mm.  sipulien kuivuimispaikkana.

Melkein meditatiivista oli olo, kun katselin ikkunoista ulos - pakkasaamun auringonpaistetta pelloille. Hiljalleen kärpäset kömpivät ikkunoissa auringonsäteiden lämmittäessä koloja ja aloittivat surinansa. Se kuin musiikkia korville. Ei kännyköitä. Ei piippauksia, Ei mitään muutakaan.

Miten pienistä asioista saakaan voimaa. Hetken pysähtyminen. Olla läsnä, kunnella.
Täällä maaseudun rauhassa se on mahdollista.

Aamutuimaan tuli myös aamujumppa suoritettua. Kärräsin leivinuunin halkoja - niitä metrin mittaisia - kottikärryllisen. Raittiissa ilmassa. Ei huono.

Kamerakin ulkoili.

Kurttulehti pakkasaamuna

Kultapiiskut nuokkuvat

Gladiolukset latanaan
Pitääkin tänään käydä napsimassa nuo maljakkoon...

Syysasterit loistavat

Pakkasruusut
Näitä tuli kuvattua jo eilen, kun oli pieni kuura, 
mutta tänään olivat huomattavasti houkuttelevammat

Pirtsakoita pakkaspäiviä sinullekin!

Klemmari

#pakkasaamu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti