Elokuuta

 Huispaus, miten tämä kesä onkaan mennyt nopeasti. Täällä blogissakaan ei ole tullut käytyä. Ei silti, eihän sitä kukaan ole kaivannutkaan.

Kesä on ollut erilainen verrattuna aikaisempiin kesiin. Me tosin täällä maalla elämme korona-vapaalla alueella ja muutenkin maaseutuelämä suo pienemmät, mutta terveemmät puitteet asumiselle. Täällä ei tarvi ruuhkissa aikaansa viettää.

Kevään hiljaiselon jälkeen oli niin kiva, kun lapseni tulivat ja muistivat syntymäpäiväni. Tapaaminen on riemuisa. Syötiin ja juteltiin. Nuoriso opetti uuden korttipelinkin. Hienoa, kun nykynuorisokin pelaa lautapelejä ja korttipelejä.

Rönsyilevä piha

Yhä ylös kipuaa - katolle hän kiipeää...

Ainankin nyt jo menossa katolle ja muutama kukkakin on ilmestynyt.

Kaunis kelloköynnös.

Ensin kukat ovat vaaleat

Sitten muutuvat violetiksi

Perhosiakin. Ei tosin - ainakaan vielä - niin paljoa kuin viime kesänä

Elokuun tunnelmaa

Hortensat tykkäävät tästä kesästä

Ruusut ovat kukoistanee myös tänä kesänä

Hitto, kun hikoilin taas uuden bloggerin kanssa! 

Muutin sitten vanhaan. 

Mistään ei löydy, miten saa tunnisteita poistettua.

Eikä uuteenkaan mahdu yhtään enempää kuin 200!

Agrrr!

Löysin tämmösen ihanan taulun. 

Vielä se hakee paikaansa, mutta kyllä sille paikka vielä löytyy..

Mutta, kyselin tässä jokin aika sitten, mistä löytäisi uuden sohvan tähän vanhaan taloon.

Juu, oli laatikkoa ja harmaata todella paljon esillä.

Mutkun se ei käy meille.

Meillä pitää olla muotoa ja väriä. Vähän töitä se teetti, mutta odotus palkittiin.

Tadaa!

On tupsua, on nyöriä, on muotoa!

Sohva on ollut valossa, joten kuvio on hieman haalistunut, mutta meidän menoo se ei haittaa tippaakaan! Hyvä, tukeva sohva. Isäntäkin on päikkärit siinä ehtinyt ottaa.

Nautitaan vielä elokuun lämmöstä.

Vielä on kesää jäljellä...

Klemmari

Puutarhaelämää

Että on taas reporanka olo.
Selkä huutaa hoosiannaa ja jalat on kun eesaun kädet.

Mutta olo on onnellinen. Tätä se on. Puutarhurin elämä.
On saanut olla ulkona, nostanut, venyttänyt ja loikannut. Siinä parasta hyötyliikuntaa.

                                                Mutta tuomi kukkii.
                                               Siitä leviää niin ihana tuoksu joka puolelle.
Toin yhden pienen oksan sisälle maljakkoon. Tuttavani kysyi, että eikö siitä tule liian väkevä haju. Ei, kun ei tuo koko puskaa, vaan yhden pienen oksan.

                                                        Meillä näitä tuomia piisaa.
                                                       On isompaa ja pienempää puskaa.
Vähän semmonen roskapensashan tämä on,
mutta mielestäni sopii hyvin tämmöseen maalaispihaan.

Tulppaanit kurkottavat kohti aurinkoa

Pikkuhiljaa tämäkin avautuu

Perhosia. Niitä on todella paljon ja toinen toistaan värikkäämpiä.

Tähän voikukkaan sattui nyt tämä hennon vihreä.

Muuten perhosia on haastellista saada kuvaan, kun ne lepattavat mennä koko ajan.

Meillä muuten voikukat saa kasvaa rauhassa. Näin keväällä ei niin kovin montaa kukkijaa ole, joten onhan se kiva, kun iloisen väriset voikukat ilahduttavat. Kukkimisaika kestää vain hetken.

Toinen asia, jolle en enää viitsi korvaani lopauttaa - on sammal.

Vuosien myötä olen oppinut ymmärtämään, että kuusien läheisyydessä näin keväisin kasvaa sammalta. Se muuttuu kesän myötä. Ruoho alkaa kasvaa sammaleen tilalla. 

Joten nou hätä.

Tätä odotan mielenkiinnolla.

Jospa sitten tunnistan :)

Ihan pakko on pikkusen avautua tästä ilmastovouhotuksesta. 

Vaikka me suomalaiset söisimme pelkkää heinää, ei ilmasto siitä pelastu. Maailman väkiluku kasvaa niin valtavaa vauhtia, eikä me sille voida mitään. Ohjausta väestörikkaisiin maihin tarvitaan. Perhesuunnittelua. 

Meillä ainakin tuossa tien toisella puolella puissa on naavaa. Se viestii puhtaasta ilmasta.

 Meitä suomalaisia on niin helppo kiristää ja pelotella. Me ollaan niin kilttejä ja totellaan kaikkea, mitä "isot" sanoo.

Toinen asia on kaupungistuminen. Kun kaikki saadaan muuttamaan kasvukeskuksiin, on kaikki hyvin. Vai onko? Vaikka kuinka kasvatetaan ilmaperunoita?  Mielenterveysongelmat kasvaa. Ihmisten hyvinvointi yleensä. Väliinpuoajia riittää. 

Vaikka nyt kivistää - olen onnellinen. 

Minen muuta kaupunkiin!

Klemmari