Elokuuta

 Huispaus, miten tämä kesä onkaan mennyt nopeasti. Täällä blogissakaan ei ole tullut käytyä. Ei silti, eihän sitä kukaan ole kaivannutkaan.

Kesä on ollut erilainen verrattuna aikaisempiin kesiin. Me tosin täällä maalla elämme korona-vapaalla alueella ja muutenkin maaseutuelämä suo pienemmät, mutta terveemmät puitteet asumiselle. Täällä ei tarvi ruuhkissa aikaansa viettää.

Kevään hiljaiselon jälkeen oli niin kiva, kun lapseni tulivat ja muistivat syntymäpäiväni. Tapaaminen on riemuisa. Syötiin ja juteltiin. Nuoriso opetti uuden korttipelinkin. Hienoa, kun nykynuorisokin pelaa lautapelejä ja korttipelejä.

Rönsyilevä piha

Yhä ylös kipuaa - katolle hän kiipeää...

Ainankin nyt jo menossa katolle ja muutama kukkakin on ilmestynyt.

Kaunis kelloköynnös.

Ensin kukat ovat vaaleat

Sitten muutuvat violetiksi

Perhosiakin. Ei tosin - ainakaan vielä - niin paljoa kuin viime kesänä

Elokuun tunnelmaa

Hortensat tykkäävät tästä kesästä

Ruusut ovat kukoistanee myös tänä kesänä

Hitto, kun hikoilin taas uuden bloggerin kanssa! 

Muutin sitten vanhaan. 

Mistään ei löydy, miten saa tunnisteita poistettua.

Eikä uuteenkaan mahdu yhtään enempää kuin 200!

Agrrr!

Löysin tämmösen ihanan taulun. 

Vielä se hakee paikaansa, mutta kyllä sille paikka vielä löytyy..

Mutta, kyselin tässä jokin aika sitten, mistä löytäisi uuden sohvan tähän vanhaan taloon.

Juu, oli laatikkoa ja harmaata todella paljon esillä.

Mutkun se ei käy meille.

Meillä pitää olla muotoa ja väriä. Vähän töitä se teetti, mutta odotus palkittiin.

Tadaa!

On tupsua, on nyöriä, on muotoa!

Sohva on ollut valossa, joten kuvio on hieman haalistunut, mutta meidän menoo se ei haittaa tippaakaan! Hyvä, tukeva sohva. Isäntäkin on päikkärit siinä ehtinyt ottaa.

Nautitaan vielä elokuun lämmöstä.

Vielä on kesää jäljellä...

Klemmari

Sohvamietiskelyä

Talvi on kivaa aikaa. Varsinkin nämä räntä-räpiskä-kelit. Voi rohjahtaa sohvan nurkkaan ja antaa ajatuksen lentää.

Kuinka sattuikaan - nyt sai sohva siivet.

Meillä on vanha 60-luvun vuodesohva käytössä olohuoneessa. Mieti. Yli 50 vuotta vanha sohva!
Se on ollut vertaansa vailla, koska se on vuodesohva. Sitä on tarvittu sillon tällön, kun putkahtaa isompi porukka kyläilemään. Siinä on vain yksi vika  -väri. Se on sellanen lapsen kakan värinen. Siksi Wiiru onkin saanut sitä pitää raapimispuunaan. Toimii hyvin siinäkin - on kestänyt 15 vuotta!

                                                               Niin retroa, niin retroa...

Sohva on nyt toisesta päädystä niin villotettu, että on ehkä aika alkaa etsiä tälle seuraajaa.
Ei sekään aivan yksinkertaista ole. Kissa on tottunut vuosien varrella tuohon paikkaan.
Pitäisikö toinen pääty jättääkin kissalle?

Mutta. Mistä uusi sohva?
Olen katsellut todella monesta paikasta ja olo on turta. Tarjonta on todella yksipuolista ja tylsää. Kantti-kertaa-kantti-sohvia joka paikka täynnä. Värivalikoima harmaa, harmaa ja harmaa.
Ymmärrän hyvin, että nuorille tuo malli on ok.

Missä on meille vanhemmille ihmisille sopivat sohvat? HALOO!

Minä - Vanha Rouva - kaipaan muotoa, tyyliä, kestävyyttää, mukavuutta, väriä. Ei nämä nyt niin rakettitiedettä tarvitsevia asioita ole. Näin vanhan tavaran kauppiaana tunnen toki myös vanhat sohvat. Nyt kaipaisi kuitenkin hieman modernimpaa....muttei laatikkoa...

Äh, olenko ainut tässä asiassa?

Jotain vähän kivempaa

                                           Ihanat neljä viikkoa kestänyt talvi on meilläkin ollut.
                                                                Myös hyvät kelkkakelit!

Kevään odotusta

Klemmari