Kuinka sattuikaan - nyt sai sohva siivet.
Meillä on vanha 60-luvun vuodesohva käytössä olohuoneessa. Mieti. Yli 50 vuotta vanha sohva!
Se on ollut vertaansa vailla, koska se on vuodesohva. Sitä on tarvittu sillon tällön, kun putkahtaa isompi porukka kyläilemään. Siinä on vain yksi vika -väri. Se on sellanen lapsen kakan värinen. Siksi Wiiru onkin saanut sitä pitää raapimispuunaan. Toimii hyvin siinäkin - on kestänyt 15 vuotta!
Niin retroa, niin retroa...
Sohva on nyt toisesta päädystä niin villotettu, että on ehkä aika alkaa etsiä tälle seuraajaa.
Ei sekään aivan yksinkertaista ole. Kissa on tottunut vuosien varrella tuohon paikkaan.
Pitäisikö toinen pääty jättääkin kissalle?
Mutta. Mistä uusi sohva?
Olen katsellut todella monesta paikasta ja olo on turta. Tarjonta on todella yksipuolista ja tylsää. Kantti-kertaa-kantti-sohvia joka paikka täynnä. Värivalikoima harmaa, harmaa ja harmaa.
Ymmärrän hyvin, että nuorille tuo malli on ok.
Missä on meille vanhemmille ihmisille sopivat sohvat? HALOO!
Minä - Vanha Rouva - kaipaan muotoa, tyyliä, kestävyyttää, mukavuutta, väriä. Ei nämä nyt niin rakettitiedettä tarvitsevia asioita ole. Näin vanhan tavaran kauppiaana tunnen toki myös vanhat sohvat. Nyt kaipaisi kuitenkin hieman modernimpaa....muttei laatikkoa...
Äh, olenko ainut tässä asiassa?
Jotain vähän kivempaa
Ihanat neljä viikkoa kestänyt talvi on meilläkin ollut.
Myös hyvät kelkkakelit!
Kevään odotusta
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti