Elokuuta

 Huispaus, miten tämä kesä onkaan mennyt nopeasti. Täällä blogissakaan ei ole tullut käytyä. Ei silti, eihän sitä kukaan ole kaivannutkaan.

Kesä on ollut erilainen verrattuna aikaisempiin kesiin. Me tosin täällä maalla elämme korona-vapaalla alueella ja muutenkin maaseutuelämä suo pienemmät, mutta terveemmät puitteet asumiselle. Täällä ei tarvi ruuhkissa aikaansa viettää.

Kevään hiljaiselon jälkeen oli niin kiva, kun lapseni tulivat ja muistivat syntymäpäiväni. Tapaaminen on riemuisa. Syötiin ja juteltiin. Nuoriso opetti uuden korttipelinkin. Hienoa, kun nykynuorisokin pelaa lautapelejä ja korttipelejä.

Rönsyilevä piha

Yhä ylös kipuaa - katolle hän kiipeää...

Ainankin nyt jo menossa katolle ja muutama kukkakin on ilmestynyt.

Kaunis kelloköynnös.

Ensin kukat ovat vaaleat

Sitten muutuvat violetiksi

Perhosiakin. Ei tosin - ainakaan vielä - niin paljoa kuin viime kesänä

Elokuun tunnelmaa

Hortensat tykkäävät tästä kesästä

Ruusut ovat kukoistanee myös tänä kesänä

Hitto, kun hikoilin taas uuden bloggerin kanssa! 

Muutin sitten vanhaan. 

Mistään ei löydy, miten saa tunnisteita poistettua.

Eikä uuteenkaan mahdu yhtään enempää kuin 200!

Agrrr!

Löysin tämmösen ihanan taulun. 

Vielä se hakee paikaansa, mutta kyllä sille paikka vielä löytyy..

Mutta, kyselin tässä jokin aika sitten, mistä löytäisi uuden sohvan tähän vanhaan taloon.

Juu, oli laatikkoa ja harmaata todella paljon esillä.

Mutkun se ei käy meille.

Meillä pitää olla muotoa ja väriä. Vähän töitä se teetti, mutta odotus palkittiin.

Tadaa!

On tupsua, on nyöriä, on muotoa!

Sohva on ollut valossa, joten kuvio on hieman haalistunut, mutta meidän menoo se ei haittaa tippaakaan! Hyvä, tukeva sohva. Isäntäkin on päikkärit siinä ehtinyt ottaa.

Nautitaan vielä elokuun lämmöstä.

Vielä on kesää jäljellä...

Klemmari