Oi, kaamosaika

 Oi, tätä marraskuuta. Olen aina inhonnut tätä kuukautta.  Marraskuu. Se on pimeä, märkä, sumuinen. Pimeys oikein yrittää kietoa itseensä. Minä pyristelen vastaan. Tosin nukun pitkiä öitä, herään aamulla myöhään. Rakastan hitaita, vähä-äänisiä aamuja. Mikä ihanuus onkaan meillä jo hieman ikääntyneillä, kun saamme nukkua aamulla pitkään. Nautitaan siitä.

Nyt kun vielä on tämä sähkönsäästö meneillään, tuntuu niin nurin kuriselta tämän pimeyden kanssa. Mutta eihän meillä jo elämää kokeneilla mitään hätää ole. Osaamme luovia. Kynttilöillä saa tunnelmaa.

Pöydällekin piti vaihtaa värikkäämpi liina.

Tuoreita kukkia pitää olla. 

Ainakin viikonlopuksi.

Talo rintamalla on hiljaista. 

Yksi talo meillä olisi kiikarissa, mutta.... tämä paikka pitäisi ensin saada myytyä.

Tällä hetkellä ihmiset ovat niin jumissa, kun joka tuutista tulee pelottavia uutisia.

Oma pää kannattaa pitää kylmänä eikä pidä kantaa koko maailman taakkaa harteillaan.

Kaikesta huolimatta - Hyvää Marraskuuta!

Klemmari