Joulu oli ja meni. Se olikin aika lyhyt tänä vuonna. Hyvä niin. Joulut ovat niin muuttaneet merkitystä vuosien saatossa. Totta kai läheisten kanssa yhdessäolo on sitä parasta. Ei kun ruoka on parasta. Tai no, sovitaan, että molemmat yhdessä.
Meidän Wiiru-kissa vanhenee. Onhan sillä ikää jo 17 vuotta.
Kuulo on mennyt ja kaikenlaista kremppaa ilmaantuu.
Taloasiat ovat jumissa, olleet koko syksyn. Silti se ei estä katselemasta tarjontaa. Jota tosin on huomattavasti vähemmän kuin keväisin. Haluaisin niin kovasti tietää, missä olen ensi keväänä. Sormet syyhyää jo kasveihin.... Tämän pihan olen jo täyttänyt kasveilla, sen mitä se on tarvinnut.
Odottavin mielin kohti uutta vuotta.
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti