Tänäkin vuonna vietetään Äitienpäivää näissä samoissa olosuhteissa. Ei auta, vaikka mieli halajaa jo eteenpäin. Nämä ovat toooosi pitkiä prosesseja.
Tänään meillä syötiin kevään ensimmäisen kerran ulkona, kanukkamajassa. Että ruoka maistukin siellä hyvältä. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Ruokana oli perunamuusi, täytetty lihamureke, tattikastike ja varhaiskaalisalaatti.
Mieheni tuo joka vuosi valkovuokot maljakkoon.
Äitienpäivän viettokin muuttuu ajan saatossa. Varsinkin, jos ja kun on poikalapsia.
Silloin poikien uuden kuviot sanelevat uudet kuviot. Ymmärrän asian oikein hyvin. Tytöt yleensä viipyvät Äidin helmoissa pidempään. Niinhän elämän kuuluu mennäkin.
Meilläkin, vaikka on välimatkaa lähes 150 km, välit poikiin ja heidän kuvioihinsa, ovat hyvät. Näemme muutaman kerran vuodessa ja se aika vietetään kivasti yhdessä. Onneksi tänä päivänä on kännykät, viestit ja videopuhelut. Se pitää yhteydet yhdessä. Äitienpäivä ei kuuluu enää meidän yhdessä viettoon. Joten saan tehdä, mitä haluan!
Eilen kävin tutustumassa Pölkinvuoren elämyspuistoon. Upea paikka! Sieltä ostimme yhden ruukku kuusaman, kun en vielä tiedä, minne sen laitan kasvamaan.
Koska tänään halusin tehdä hyvää ruokaa, päivä vietetään kotioloissa.
Maan päällä paikka yksi onNiin pyhä armas verratonMi tarjoo lemmen turvaisanJa kätkee onnen kalleimmanMi tarjoo lemmen turvaisanJa kätkee onnen kalleimman
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti