Jatkuva liike on hyväksi. Oikeesti. Niin ihmiselle kuin ...öhöm...kodille. Meillä tuo kirjastohuone jäi vähän paitsioon joulun aikaan. Oli niin kylmäkin, ettei innostanut. Mutta nyt, kun päivä on pidentynyt ja aurinko lähes joka päivä näyttäytyy - sai taas ajatukset tilojen järkeistämiseen.
Kirjastohuoneestahan piti - huom. piti - tulla Isännän huone. Mööpeileitä siirrellessäni istahdin vanhan pöydän ääreen, josta tulisi tietokoneelle koti ja makustelin paikkaa. Tästähän tulee minun! työhuone. Kuukauden päivät tässä olen tuota ajatustani myynyt isännälle ja onneksi viime perjantaina löytyi ratkaisu.
Oli vähän tylsä päivä joten ryhdyin ajattelemaan. Ihan oikeasti, meidän omaa käyttötarvetta kullekin huoneelle. Huoneita on - joo - muttei ne oikein palvele meitä. Vanha talo kun on. Mietiskelin, että meillä olohuone on joka ilta huone, jossa mm. katsotaan TV:tä, Isäntä on tietokoneella, hän korjaa lamppuja ja värkertää milloin mitäkin. Olohuoneen pöydällä. Joten Iso Lamppu syttyi ja innoissani esittelelin asiani Isännälle, kun hän tuli töistä kotiin.
jipii. Tavanomaista - hämmästys, muutama kysymys ja vino hymyily, johon sanoin sovittelevaan sävyyn, että makustellaan asiaa. Kaikessa rauhassa. Viikonloppu on menossa hyvää vauhtia ja ajatus on kypsynyt. Meille hankitaan olohuoneeseen isompi "sohvapöytä", jossa ehdottomasti pitää olla laatikot. Se voi löytyä jostain vanhasta pöydästä...
Työhuoneeseeni tupsahti pitsiverhot!
Uudeet salusiinit vielä ompelen, niin saadaan kunnon kesälook.
Hauskaa tämä sisustaminen ja asuminen. Kunhan muistaa sisustaa itselleen, omien tarpeitten mukaan ja niin, että mieskin mahtuu samaan kotiin :)
Klemmari
