Nythän on niiden aika.
Kynttilän loistetta
Kaktukset innostuivat kukkimaan,
kun toin ne salin viileydestä vähän lämpimämpään tilaan.
Kukat ovat kivoja väriläiskiä
Pieni talvi kun jo oli, eli meilläkin oli maa kevyen lumihärmän peitossa muutaman päivän.
Niinpä piti alkaa varustautua talveen, Oikein kunnolla.
Siivosin konttorihuoneen. Huone, jossa teen töitä ja jossa nytkin kirjoitan tätä.
Tässä vanhalla pöydällä ja tietokoneella.
Huoneessa on ihanat vanhat, leveät lattialankut, mutta ah, niin armottoman kylmät talvisin, kun lankkujen alla ei ole muuta kun hiekkaa ja sammalta.
Siksi talveen pitää vähän varustautua.
Pari talvea sitten hokasin, että kun kerran varastoissani on mattoja,
niitä laitetaanpa niitä useampi kerros päällekkäin.
Johan rupes tarkeneen.
Eipä niitä kerroksia nyt niin montaa ole, vain kaksi, mutta satsasin laatuun.
Ei mitä tahansa mattoja, vaan aitoja, vanhoja villamattoja.
Ihanan lämpimät jalan alla.
Ikkunakin sai talviverhot. Paksut samettiverhot.
Eipä pääse huiku sisälle.
Konttorituoli sai lämpimän viitan,
jotta siinä on mukavan lämmin istua.
Työkintaat.
Ystävän tekemät lämmikkeet pitävät kädet lämpiminä.
Kun tämä vuorausvimma pääsi vauhtiin, sai myös kodinhoitohuone uuden maton.
Vanha, elämää nähnyt silkkimatto.
Kuinka kiva siihen onkaan astua, kun suihkusta tulee....
Lattiassa on lämmitys, joten se ei välttämättä mattoa tarvi,
mutkun se vaan tuntuu niin mukavalta :)
Nyt saa talvi tulla!
Klemmari
