Joulu on jo ovella

Tadaa! Jouluviikko.

Pian alkaa päivä pidentyä ja mennään taas kohti valoa!

Tämä kaamosjakso olikin aikmoinen kaikkine vesisateineen ja pimeine päivineen.
Siksi mieli onkin nyt kepeä - allakan näyttäessä joulun olevan jo aivan ovella.

Tänä vuonna kunnostauduin jo ajoissa lintujen ruokintaan. Hankin kauralyhteet jo aikoja sitten.
Säilytin niitä niin, ettei hiiret niihin pääsisi. Kuinkas kävikään! Pari lyhdettä oli tehty silpuiksi ja kaikki jyvät syöty. Arvaa harmittiko! Kuva on viime vuotinen.

Tässä joulun odotuksessa on ollut mieleen painuvia hetkiä.
Olimme Raskasta Joulua-konsertissa ja tykkäsimme kovasti. Tapasin jälkikasvuani Tampereella yhden iltapäivän verran. Vietimme sen ruokailemalla kaikille ennen kokemattomassa ravintolassa. Hieno kokemus sekin. Läheisiä on aina kiva tavata. Samalla huomaa, miten ne lapsenlapset niin kasvaakin....😍

                                           Ajankohtaisia kakkuja. Tällä kertaa viikunakakkuja.

Myös juureen tehtyä leipää on viime aikoina leivottu.

Nytkin on muhimassa auringonkukkaleipä 💓

Kotona on vähän mööpliseerattu. Sain oikein insipiksen kaamoksen karkottamiseksi.

Ostin vanhan kirjahyllyn. Se löysi paikkansa tuvan nurkasta. Eli keittiöstä.

Se on ikäänkuin samaa maata toisessa kulmassa olevan mustan astiakaapin kanssa.

Ylähyllyn valloitti keittokirjat. 

Niitä kun on jokunen kertynyt.

Toinen vaihtoehto tälle hyllylle olisi olohuoneeseen.

Katsotaan, nyt jääkö tämä tähän pysyvästi.

Olohuoneeseen ostin uuden tason. Vanhan sekin on, mutta meille uusi.

Kasaritaso😎

Tykästyin niin tuohon väriin. Se on vähän vaaleampi kuin se tumman ruskea 

tsydeemi, joka oli aiemmin. Ihanan rustiikkinen. Tykkään!

Samaa rustiikkisuutta on myös uudessa sohvapöydässä.

Se oli kertakaikkiaan hieno löytö. Isäntä ensin sitä vähän

vierasti, mutta kun hän sai isot laatikot käyttöönsä, jo löytyi innostus.

Pöytä on huomattavasti isompi kuin aiemmin, mutta nyt tuossa Hänellä on tilaa

nakertaa kaikenmaailman väkerryksiään, joita meillä tuntuu riittävän.

Tämä nurkka vähän hakee vielä itseään. Nytkin siihen on jo vaihtunut toisenlainen pylväs ja siinä on pöytälamppu. Seinälle tulee vielä joku ....taulu tai peili...tai....

Tähän lamppuun syttyi rakkaus heti, kun sen näin. Ihana - todella vanha!
Varjostinkin on niin haperaa, ettei sitä päin oikein uskalla edes hengittää.
Mutta, mitä kädentaitoa. Kirjailut ja nuo pallerot - nekin käsintehtyjä.

Kun talo on vanha - pitää tavaratkin olla vanhoja.

Kodinhoitohuoneeseen hankin uuden tuolin.

Pukeutumistuoli.

Emma-tuoli.

Pian päästään joulun viettoon.
Siitä teenkin aivan oman postauksen.
Ole siis kuulolla.

Hyvää Joulun aikaa Sinulle!

Klemmari