Joulu on jo ovella

Tadaa! Jouluviikko.

Pian alkaa päivä pidentyä ja mennään taas kohti valoa!

Tämä kaamosjakso olikin aikmoinen kaikkine vesisateineen ja pimeine päivineen.
Siksi mieli onkin nyt kepeä - allakan näyttäessä joulun olevan jo aivan ovella.

Tänä vuonna kunnostauduin jo ajoissa lintujen ruokintaan. Hankin kauralyhteet jo aikoja sitten.
Säilytin niitä niin, ettei hiiret niihin pääsisi. Kuinkas kävikään! Pari lyhdettä oli tehty silpuiksi ja kaikki jyvät syöty. Arvaa harmittiko! Kuva on viime vuotinen.

Tässä joulun odotuksessa on ollut mieleen painuvia hetkiä.
Olimme Raskasta Joulua-konsertissa ja tykkäsimme kovasti. Tapasin jälkikasvuani Tampereella yhden iltapäivän verran. Vietimme sen ruokailemalla kaikille ennen kokemattomassa ravintolassa. Hieno kokemus sekin. Läheisiä on aina kiva tavata. Samalla huomaa, miten ne lapsenlapset niin kasvaakin....😍

                                           Ajankohtaisia kakkuja. Tällä kertaa viikunakakkuja.

Myös juureen tehtyä leipää on viime aikoina leivottu.

Nytkin on muhimassa auringonkukkaleipä 💓

Kotona on vähän mööpliseerattu. Sain oikein insipiksen kaamoksen karkottamiseksi.

Ostin vanhan kirjahyllyn. Se löysi paikkansa tuvan nurkasta. Eli keittiöstä.

Se on ikäänkuin samaa maata toisessa kulmassa olevan mustan astiakaapin kanssa.

Ylähyllyn valloitti keittokirjat. 

Niitä kun on jokunen kertynyt.

Toinen vaihtoehto tälle hyllylle olisi olohuoneeseen.

Katsotaan, nyt jääkö tämä tähän pysyvästi.

Olohuoneeseen ostin uuden tason. Vanhan sekin on, mutta meille uusi.

Kasaritaso😎

Tykästyin niin tuohon väriin. Se on vähän vaaleampi kuin se tumman ruskea 

tsydeemi, joka oli aiemmin. Ihanan rustiikkinen. Tykkään!

Samaa rustiikkisuutta on myös uudessa sohvapöydässä.

Se oli kertakaikkiaan hieno löytö. Isäntä ensin sitä vähän

vierasti, mutta kun hän sai isot laatikot käyttöönsä, jo löytyi innostus.

Pöytä on huomattavasti isompi kuin aiemmin, mutta nyt tuossa Hänellä on tilaa

nakertaa kaikenmaailman väkerryksiään, joita meillä tuntuu riittävän.

Tämä nurkka vähän hakee vielä itseään. Nytkin siihen on jo vaihtunut toisenlainen pylväs ja siinä on pöytälamppu. Seinälle tulee vielä joku ....taulu tai peili...tai....

Tähän lamppuun syttyi rakkaus heti, kun sen näin. Ihana - todella vanha!
Varjostinkin on niin haperaa, ettei sitä päin oikein uskalla edes hengittää.
Mutta, mitä kädentaitoa. Kirjailut ja nuo pallerot - nekin käsintehtyjä.

Kun talo on vanha - pitää tavaratkin olla vanhoja.

Kodinhoitohuoneeseen hankin uuden tuolin.

Pukeutumistuoli.

Emma-tuoli.

Pian päästään joulun viettoon.
Siitä teenkin aivan oman postauksen.
Ole siis kuulolla.

Hyvää Joulun aikaa Sinulle!

Klemmari

                       

Kaakeliuuni

.

Nyt on remppa vähän ollut hissuksiin, Isännän työkiireet pitävät miehen muissa maailmoissa. Mutta minähän sillä välin mielelläni siinnän katseeni tulevaan - sisustukseen. Tätä tulevaa makkaria hallitsee hyvässä kunnossa oleva kaakeliuuni, jota aiomme ihan oikeasti käyttääkin. 

Uuni on väriltään punaruskea, joka on tällä seudulla ollut aikoinaan tyypillinen kaakelin väri. Meillä on tuvan/keittiön leivinuunikin kaakeloitu tällä samaisella laatalla. Joten tästä uunista lähtee värimaailmakin rakentumaan.

Klemmari

Vanhan Hirsitalon elämää

Nyt tämä blogi näki ensimmäisen päivänsäteen. Blogin nimeä on pähkäilty oikein porukalla ja jotenkin nimi loksahti tämmöiseen, Hirsipellava. Syykin siihen löytyy aivan läheltä, Isännän juuri purkamaa lattiaa kun katselee, siellä on hirsiä, hiekkaa ja sammalta. Pellavaa taas puolestaan tulee jatkossa eristeeksi. Nyt on pölyäkin riittävästi....

Ai niin, pitäähän meidänkin esittäytyä: minä, joka pääasiassa kirjoittelen, olen Klemmari ja mieheni, joka on Isäntä. Näin saadaan myös miesnäkökulmaa asioihin.

Ja sitten hieman lisää taustatietoja. Asumme n. 200 vuotta vanhassa talossa, joka on Isännän lapsuuskoti. Nyt siis minunkin koti, ollut kohta kolme vuotta. Kuvitella saa, miten alkukantaista elämämme tässä on ollut. Toki jotakin on jo tehty, kuten wc- ja suihkutilat entisen ruokakomeron paikalle. Se oli ehtona tänne muuttamiseeni, eli sisälle pissille piti päästä. Kesäaikaan huussi on vieläkin välillä käytössä, onhan nostalgista käydä siellä asioimassa ja lukemassa vanhoja, kellastuneita lehtiä.

Työpaikkanikin tuli remontoimalla, kun navettaan tehtiin puoti, joka sekin aluksi toimi tämän päärakennuksen salissa. Salissa, joka on yksi lempihuoneistani, valoisa, avara ja korkea.

Nyt on siis aika ryhtyä remontoimaan meille makuuhuone. Ajankohta on siksi otollinen, koska nyt asumme tätä taloa kaksin ja on aika ottaa käyttöömme hieman nykyistä isompi huone. Tuleva huoneemme on, niin kuin kaikki tämän talon huoneet, täynnä ovia ja ikkunoita.  Miten haastavaa onkaan sisustaa, kun ehjää seinää ei ole.

Mieletön homma oli ensin tyhjentää ko. huone, kun kerran niitä säilytystilojakaan ei ole. Ensin tehtiin tallin vinttiin tilaa, jotta sinne voisi siirtää niitä tavaroita, jotka joutaa sinne. Sitten saliin tehtiin tilaa, jotta vierashuoneen tavarat mahtuivat sinne. Sali toimiikin tällä hetkellä mm. vierashuoneena, kahvihuoneena, kuntosalina, iltakonjakkisoppena ja muuten vaan säilytystilana

 

Monitoimitila siis. Vierashuone on nyt sitten nuorison tilana, silloin kun ovat täällä yökylässä. Luovuutta ja soveltamista. Tästä se lähtee. Tervetuloa seuraamaan meidän projektiamme!

Ilahdumme, jos riipustat kommentteja.....

Klemmari ja Isäntä