Onhan syntymäpäiväni juuri näihin aikoihin, mutta myös ruusut kukoistavat tähän aikaan.
Eilen meillä oli pienoiset aikuisten pileet. Niinkuin 65:n kuuluu viettääkin.
Serkku vaimoineen tuli meille brunssille ja siinä oli tarjolla brucetteja, muita pikkusuolaisia, uunimunakasta ja tomaattisalsaa, hedelmäsalaattia, Britakakkua, mansikkamehua, kahvia ja - tietenkin skumppaa! Arvaa vaan, ehdinkö kuvat niitä!!!!
Kävimme pitkiä keskusteluja mm. sukulaisuudesta. Siitä, miten suku loittonee ajan myötä.
Ennen oli tärkeitä ja läheisiä sedät, enot ja tädit ikäänkuin "perhepiirissä". Nyt on serkut. Heidän kanssaan on on tullut tarvetta pitää yhteyttä. Sukuveri vetää puoleensa. Samat taustat ja henkilökemia. Mitä sen jälkeen? Pikkuserkut ovat jo niin kaukaisia, ettei niistä varmaankaan mitään iloa taida olla. Pidetään siis NYT hyvää huolta läheisistämme ja pidetään yhteyttä. Tämä elämä on ainutkertaista.
Iloa on syytä etsiä joka paikasta. Minen lue kuolinilmoituksia, onnettomuuksia tai kohuotsikoita. Mitä sillä tiedolla oikeasti teen? En mitään. Kuolleita ei enää henkiin saa ja kaikki muu "sotku" saa jäädä ulkopuolelle. Tärkeintä on huolehtia omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Niihin kun voi itse vaikuttaa.
Ruusuja ei koskaan ole liikaa.
Elämä on ihanaa!
Klemmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti