keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ihanaa - raikasta ilmaa

Että noi helteet koettelee tämmöstä vaaleaa albino-heimoon kuuluvaa jäsentäkin.
Ei ole valkoihoiselle nuo helteet, ei.
Ei tarvinnut kun kätensä nostaa, niin het oli hiki pinnassa.

Mutta eilen kaikki muuttui!
Ihana raikkaus tulvahti kasvoille, kun aamulla ulko-oven aukaisi.
Jee! Taas kulkee.

Kasvit ovat voineet hyvin. Ne, jotka ovat selvinneet tämän kesän lämmöstä. Kastelua on pitänyt harjoittaa, muttei se sama asia ole kuin luonnon sade. Ainakaan kun sen ottaa vesikraanasta.

Keväällä (tyhmä mä) innolla istutin kaikenlaisia pensaita tähän maalaispihaan. No, pari ehkä on tullut kaltoin kohdelluksi, mutta muut ovat yllättävän hyvin selvinneet. Olivat varmaan hyviä taimia... Ostin ne toki alan liikkeestä.

Kokemus on osoittanut, että loppukesä ja alkusyksy on hyvää istutusaikaa. Silloin kasvit saavat rauhassa juurtua, eikä kuivuus eikä paahde kiusaa niitä. Sitten ne ovat kevällä jo hyvässä vauhdissa kasvamaan. Tämän kun muistais....

Vihreys on vilvoittanut viime päivien aikana

Nämä kakkarat saivat aivan rauhassa levitä ja putkahtaa missä milloinkin kukkimaan

Akilleija on toinen, joka valitsee kasvupaikkansa

Daa- hengissä!

Tämäkin - keväällä istutettu

Punatammikin voi hyvin

Ruusut jaksaa

Mustialan ruusu

Tämäkin kaunokainen on innokkaana kukkinut

Eletään kuin viimeistä päivää!
Onhan nyt heinäkuun vimppa päivä :)

Klemmari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti