Ulkona syömässä

 Tänään oltiinkin ulkona syömässä.

Saappaat jalkaan, reppu selkään - ja menoks!

Metsä kutsuu

Kallioille -tutulle retkipaikalle.

Sen verran lunta oli siellä, että jalalla vähän piti tehdä notksipaikka.

Tuuli tuiversi sen verran, että vakipaikalle ei päästykään, mutta olihan tuolla ravintolassa tilaa, mistä valita. Niin myös tulet saatiin aikaiseksi. Partiopojan menetelmällä.

Aah, että voi notskimakkara maistua hyvältä!

Nuotio sammutettiin ennen jälkiruokaa, ettei enempää savu silmiä kirvele.

Lämmin kaakao.

Todellinen metsäkylpy!

Metsässä on hyvä liikkua ja siellä mielikin kirkastuu.

Voi hyvin!

Klemmari

Joulukuu

 Joulukuuta mennään jo kovaa vauhtia. 

Ihanaa, kun meillä on metsä tuossa aivan vieressä. Sinne on kiva putkahtaa ja antaa vaikka kiireen mennä menojaan.

Tänään oli outo valoilmiö taivaalla. Aurinko!

Näiden pimeitten päivien jälkeen se oli juhlaa!

Varjot ovat pitkiä, kun aurinko on niin matalalla.

Kanttarelleja. Niitä en tosin ole enää pitkään aikaan pominut.

Ovat niin vetisiä.

Suppilovahveroita. Niitäkään en kerännyt, 

kun on tullut säilöttyä niitäkin ja monella tapaa.

Tuttu metsätie

Aurinko loi kivan valosolan puiden lomasta.

Pieni puro solisi kivasti. Se oli musiikkia korville.

Siellä se on.

Eilen vietettiin Itsenäisyyspäivää. Se oli tänä vuonna erilainen. TV:stä tuli kivaa ohjelmaa - monta tuntia. Hyvin suunniteltu ja toteutettu ohjelma. Kiitos siitä!

Meillä syötiin alkukeittona eilen kanttarellikeittoa.

Kahdelle hengellekin voi kattaa kauniisti.

Pöydässä äitini aikanaan kutoma pellavaliina.

Joulupullatkin on leivottu.

Pikku purtavia

Pipareiden päällä valkohomejuustoa ja kirsikkahilloa

Näillä mennään Joulua kohti.

Voi hyvin ja pysy terveenä!

Klemmari

Ihana ulkoilusää ja hyvä ruoka

Tänään oli mitä parhain sää ulkoilla! Mittari oli nollan paikkeilla, oli tyyntä ja aurinko kultasi maiseman. Ulos oli pakko päästä!

Huikeen kirkasta

Heipsan, siellä minä - metsän keskellä

En tiedä mitään parhaimpaa kun lenkin jälkeen ruokailu.

Siihen tähdättiin ja  tempasin uuniin valkosipuliperunat ja hirvimurekkeen.

Tein murekkeen jo eilen jääkaappiin maustumaan.

Muhevat tuoksut tuli ovissa vastaan, kun slow foodia oli tulossa.

Vähän oikaisinkin. Perunat tuli kaupan valmiista pusseista.

Lisänä - myös eilistä - tsatsikia sekä puolukkahilloa.

Mutta itse mureke. 

Sen reseptiä ei taida löytyä mistään netin syövereistä eikä keittokirjoistakaan. 

Kerron sen sinulle tässä:

0,5 kg hirven jauhelihaa

2 dl kermaa 

lipstikkasuolaa

mustapippuria

kuivattua rosmariinia

3 isoa valkosipulin kynttä

2 kananmunaa

vinigretteä

ruisjauhoa suurustamiseen

Täyte:

valkohomejuustoa

vihanneksia, joita jäi eilen tortilloista.

Niissä oli punasipulia, valkosipulia, tanko-parsakaalia, kesäkurpitsaa

Kun mureke oli koottu, vuolsin koko komeuden päälle voilastuja. 

Yleensähän hirven jauhelihaan liitetään sika-nautajauhelihaa, koska hirven liha ei ole rasvaista.

Tällä kertaa unohdin hankkia tuota rasvan tuojaa, joten piti keksiä jotain muuta.

Olen kova tuunaamaan ruokaa eikä meillä juurikaan tule hävikkiä ruuasta.

Niimpä aina vanhoista lopuista tulee jotain aivan uutta.

 Oli todella maukas ja muheva mureke! 

Onnistuu se näköjään näinkin :)

Syökää hyvin!

Klemmari