Vanhan talon vanhat astiat

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän hurmioituu - milloin mistäkin. Viime aikoina täällä on ollut syvä pohdintaa ja samalla myös oivaltamisen riemua havaittavissa, kun päivänvaloon singahti ajatus -
vanhan talon vanhat astiat.

Vanhat kauniit astiat.

Koska elän tässä 200 vuotta vanhassa talossa, pitäähän keittiössäkin olla jotain vivahdetta menneiltä ajoilta. Meillä on toki 60-luvun kaapit, mutta se ei riitä. Astiat, joita joka päivä tarvitaan niin ruoanlaitossa kuin syömisessä - sekä myös säilyttämisessä. Niissä pitää olla jotakin.

Tein tässä joku päivä löydön - vanhoja keittiötölkkejä - posliinisia.

Oikean puoleinen on Arabian hunajapurkki ja kaksi muuta Villeroy & Boch.

Ajan patinaa löytyy, kansia on liimailtu, mutta minulle välttää. Näistä tulee jauhopurkit ja sokerille myös. 

Vanhassa talossa vähän jännittävää aina loppukesällä, kun jauhopussiin saattaa löytää joku kutsumatonkin tiensä. Siksi jauhot on syytä säilyttää kovissa, kannellisissa  astioissa.

Eikä talvisin niihin hiiretkään pääse.

Vanhoissa astioissa viehättää juuri tuo eletty elämä, kun se näkyy niissä. Pieni rosoisuus ei haittaa, elämä on elämää  - kaikkine kolhuineen. 

Ruoanlaittoastiat myös kiehtovat. 

Tässä teräsvuoka, joka sopii monenlaiseen kokkaukseen.

Kuparipannu 

Tosin pannuvarastoni on niin täynnä, että kohta on pakko alkaa luopumaan jostain.

Vanha pata, jonka sisäpinta on emaloitu ja pataan kuuluu myös kätevä teline, johon sen voi laittaa tarjolle.

On niin uusi hankinta, etten ole ehtinyt testaamaan. Leivänkin paistamiseen olisi varmaan sopiva....

Tarjoiluun - Hurmaavia tarjottimia, lasialusia....

Käteviä käytössä. 

Oletko sinä hurahtanut vanhoihin astioihin?

Klemmari

Lankkua ja ruusuja

Sisko meni sahalle töihin. Tai, ainsakin se oli kahvinkeittäjänä. Meillä oli vaihteeksi tukinsahuu-ilta ja ystävälliseet naapuriston ukkelit oli ruokapalkalla mukana. Minä tietysti heiluin kauhan varressa. No, kahvitus voikkoleipineen, onneksi tällä kertaa, oli kuviossa, koska työaika ei venynyt julmetun pitkäksi.

Mutta komeeta lankkua sieltä tuli.

Mitähän kivaa näistä syntyisi.....

Työreissut ovat nielaisseet aikamoisen annokset tämän kesän kotipuuhista, niin sisällä kuin ulkonakin. Vintage garden saa rehottaa ja rönsyillä yllin kyllin. Nautintoa tuo se, kun siellä kukki jonkin.

Pioneita on kuvattu joka suunnalta.

Ne ikäänkuin haluaa vangita kuvaan, kun kukinta-aika ei ole kovin pitkä.

Yksi ainoa kukka tuli tähän ruusuun tänä kesänä. 

Talvi koetteli sitäkin.

Sulassa sovussa

Vanha vaaleanpunainen ruusu kukkii kohtalaisesti ja hurmaa tuoksullaan....

Kaunista kesän jatkoa Sinulle!

Klemmari

Rönsyilevä maalaispiha

Juhannus oli ja meni ja tänään saatiin kaivattua sadetta. Luonto taas kiittää, kun saa sadevettä. Rehevää tänä vuonna onkin. Lämmin sää on saanut kaikki uhkean elinvoimaiseksi.

Monet kasvit meidänkin pihassa kärsi talvesta. Ryhmäruusut lähes kaikki, kärhöt alkavat nyt pientä elonmerkkiä näyttämään - uutta kasvua juurelta. Pähkinäpensas myös tuuppaa uuttaa juuresta, kun vanha runko on kärsinyt.

Maaseudulla asumisessa on puolensa. Täällä naapureista välitetään. Juhannusaattona, kun pikkasen selkäni käänsin, oli meidän ulko-oveen tupsahtanut kauniisti sidottu ja tervanaurulla kiedottu vihta. Ah, kuinka se ele ja tuoksu tuntui hyvältä. Kiitos Naapuri!

Juhanusaatto meni ystäväparin kanssa. Syötiin ja pelattiin.

  Mölkky ja Frisbeegolf olivat suosikkeja.

Lehtimajasta taitaa tulla perkola. Kanukat kasvavat niin kovasti ja huojuvat pienentäen käytettävää tilaa. Niinpä pystypuu-systeemiä oli ukoilla ajatuksissa.

Pionit kukkivat parhaillaan - vuorotellen.

Oops, kun tulikin tärähtänyt kuva.

Tätä pionia odotan kukkivaksi, kukkiihan se nyt ensimmäistä kertaa ja

aina on yhtä jännittävää nähdä uusi kukka.

Tarha-alpi 

Tätä vanhaa ruusua varjelen kuin mitäkin aarretta. Tuoksu on aito ruusun tuoksu - ihana!

Sain tämän  yli 10 vuotta sitten silloisen  naapurin mummolta, joka oikea viherpeukalo.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari

Maalaispihassa

Voihan kärsäkalla - kun aika mennyt niin noissa keväisissä pihapuuhissa. Kivaahan se on, kroppaa vaan on välillä koetuksella. Huiluupäivää väliin, niin taas mennään.

Olen niin innoissani tehnyt pihatöitä, kun viime keväänä ne jäi vähän polven kanssa konkatessa. Nyt polvi ei puhu mitään. Rikkaruohot kasvaa oikein kilpaa. Juolaheinää meillä on joka kukkapenkissä ja joka paikassa muuallakin, onhan tämä maalaispiha.

Voikukkiin olen suhtautunut tänä keväänä hyvin lempeästi. Muistan kyllä jokunen vuosi sitten, kun voikukkaraudalla hiki päässä niitä kaivelin ylös. Hullun hommaa, mielestäni. Eihän voikukat ole kun hetken ja nimenomaan keväällä. Juuri silloin, kun ei juuri mikään muu kuki. Joten, minä annoin voikukkienkin kukkia.

On ollut hauska seurata, miten monivuotiset perennat vaeltavat paikasta toiseen. Kivoja yllätyksiäkin tulee, kun ei muista, mikä mikin on. Ennenkun kukkivat.  Puutarhaotteeni on hyvin rento ja avarakatseinen. En stressaa jokaisesta rikkaruohosta enkä vaadi, että kaikki pitää olla "täydellistä". Sitähän puutarha ei koskaan ole. Siellä muutos on aina menossa. Hyvä niin. Opettaa meitä ihmisiäkin.

Kävimme -muutaman vuoden tauon jälkeen - ihanassa paikassa - puutarhassa. Hemulin tarhaksi sen olen nimittänyt, kun maestro siellä kuljeskelee ja mutisee latinaa koko ajan. Tietää ihan hirmusesti kasveista, niiden suvuista ja suotuisista kasvupaikoista. Siellä on ihan mielettömästi erilaisia, eri kokoisia puita, pensaista ja perennoja. Ja harvinaisuuksiakin.

Jotain uutta sieltä jäi meidänkin pihaan.

Amurin känsäkalla. 

Istutin sen talon takana olevaan metsäpuutarhaan. 

Toinenkin tulokas

Kanadan taponlehti.

Taponlehteä meillä onkin jo kasvamassa, mutta tässä on erilaiset lehdet, joten se piti saada.

Maalaispihassa

Vihreyttä on

Pionien kukintaa odotellaan

Vintge gargen

Työkaverini

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari

Vintage puutarha

Tämä kevät on ollut kyllä kaunis!

Kaikki puut ja pensaat kukkivat niin täpöillä. Vihreys ja veherys on kertakaikkiaan upeaa. Ikuistettavahan niitä on, kun kukoistus kestää vain hetken. :)

Tässä sireeni vielä nupulla - tänään sen kukat olivat jo auki

Aamun auteruus

Aamuauringossa

Sateen jälkeen

Koristeomenapuu

Omenapuu

Talven tuhoja on myös meillä seurattu. Ryhmäruusut taitaa olla mennyttä. Niitä ei enää tähän meidän tuuliseen pihaan laitetakaan. Pitää valita joku muu, joka kestää näissä karuissa oloissa. Vielä asiaa ei sen enempää ole mietitty.

Onko sinun pihaasi/puutarhaasi talvi koetellut?

Kevätterveisin

Klemmari

Kevään kauneus ja vehreys

Oikukas kevät, mutta ihanista kesäpäivistäkin ollaan saatu jo maistiasia. Luonto on herännyt uuteen vehreyteen ja sitä ihaillessa nämä viime päivät onkin mennyt.  Mitä nyt vähän rikkaruohoja on pitänyt nyppiä. Liljakukkoja vahtia ja vaania. Tomaatin taimia koulittu ja kasvatettu. Sitähän tämä kevät on :)

Tämä pieni pensas kukkii niin hurmaavan tuoksuisia kukkia. On raukka kärsinyt, kun meillä remontoitiin eteistä ja verantaa. Tämä jäi vähän jalkoihin ja jyrän alle. Mutta sitkeä lajike on. 

Nimeä en tosin muista.

Omenapuu alkaa kukkimaan aivan tuota pikaa.

Jalopähkämö sai uutta intoa, kun ronskilla kädellä sitä vähän pienensin. Siitä sain hyviä töppäitä, jotka siirsin uusiin paikkoihin.

                                                      Kyyhkyläiset. Eikun joutsenet.
                                                      Tämä pariskunta hämmästyttää meitä,
                                                      kun eivät ole lähteneet muualle.
                                                      Jäävätköhän meidän iloksi koko kesäksi?

Kuva ei nyt tällä kertaa kerro tämän kirsikkapuun kauneutta.

Maamies kevättouissaan.

Jotta meillä olisi leipää ensi talvenakin.

Kiitos maajusseille heidän arvokkaasta työstään!

Saskatoon kukkii. Tänäkin vuonna taitaa tulla hyvä sato.

Isäntä meillä tykkää noista marjoista - minun mielestä ne ovat hieman vaimea makuisia. 

Mutta viime kesänä tein hilloa aronian kanssa ja se oli ihan ok.

Nyt näyttää pitkästä aikaa kevät olevan kohdillaan meidänkin leveysasteilla. Luonto kukkii ja kukoistaa. Meidän hedelmatarhasta odotamme jonkinlaista satoa - kunhan kerkiämme ennen lintuja.

Räksät siellä on pesivät lähikuusissa ja säksästtävät ihan niinkuin odottaisivat jo tulevaa satokautta.

Pirhaleet!

Tässä on oma viehätyksensä kun aika kuluu ja puurhavuosia on joitakin jo takanapäin. Omasta pihasta saa jo jakamalla lisää taimia. On tiettyä omavaraisuutta siinäkin.

Mitään sen suurempia ei meidän pihassa tänä vuonna ole suunnitteilla. Isommat perannamaat yms. ovat jo tehty, nyt vaalitaan jo kasvamassa olevia ja siirrellään ja leikataan niitä tarpeen mukaan.

Onhan minulla - tietty - yksi "pikku"juttu haaveena. Että meidän ISO ruokapöytä siirrettäisiin eri paikkaan. Paikkakin on jo katsottuna.  Se vaan vaatii vähän pohjatöitä.... Pitkäaikaisia haaveita pitää kans olla... :)

Klemmari

Kevättouhuja

Hups, kun kalenteri on kääntynyt jo hyvän matkaa toukokuulle! Aikaa menee hurjaa vauhtia, varsinkin, kun nuo ihanan lämpimät päivät hellivät meitä.

 Siivoukset jäi - piha kutsui!

Kyllä sitä sitten taas sadepäivinä voi pölyjä pyyhkiä. Nyt on oltu ulkona. Monenlaista raksittavaa onkin taas talven jälkeen ollut. Pihassa on jo isoksi - liian - kasvaneita aitoja, joten niitä parturoitiin. Vähän aikaa on alastonta, mutta kyllä luonto pian asian korjaa.

Kukkia siellä - kukkia täällä.

Kävin jo tällä viikolla mattopyykilläkin.

Olikin ihanaa olla. Kaunis, lämmin aamupäivä, linnut lauloivat, luonto viheriöi 

eikä vielä kärpäsen kärpästä, ei hyttysen hyttystä

 Oli siis - yhtä juhlaa!

Mitä sinä olet touhunnut?

Klemmari