Sadonkorjuuta

Sadonkorjuuaika alkaa olla käsillä. Onhan sitä jo pitkin kesää harrastettu, kun on kaiken maailman yrttejä kerätty ja kuivattu talven varalle. Tänä kesänä erityisesti tuli mieleeni aikoinaan koulussa kerätyt kasvit  ja kasvikansio. Muistatko? Oletko sinä kerännyt?

Tallessa on - oma kansioni. Sitä tässä yksi päivä varovasti raottelin. Ihmeen hyvin siellä on kasvit säilyneet nämä monet kymmenet vuodet. Väritkin! Pitäisikin oikein kuvata tuo kansio.....

Krassi kasvihuoneessa.

Nämä piti olla pensasmallisia, mutta kuinkas kävikään.

No, ei aina voi voittaa.

Kurttulehti jaksaa kukkia. 

Nypin aina kukkineet kukat pois, jotta kukintaa riittäisi pitkään.

Sadepäivän kuva.

Saskatoon sato oli tänä vuonna runsas. Niin runsas, että meille itsellekin jäi. Linnut, nimittäin, pitävät niistä kanssa. Härpäkkeitä ja tuulikelloja, cd-levyjä ja vaikka mitä on viritelty ja vaihdeltu niiden paikkaakin, mutta.....kuka siellä aamu neljän-viiden aikaan kyttäämässä kävis ja häätämässä "varkaat" tiehensä......No, tarviihan linnutkin ruokaa, mutta räksät pikkusen raivostuttaa.....

Muutkin marjat meni pääasiassa linnuille. Kirsikat ja karviaiset. 

Viinimarjoja on sen verran kuin niitä halutaan säilöäkin. 

Elämä on.

Tunnelmallista kesän jatkoa

Klemmari

Tervan tuoksua

Kesä on edennyt siihen malliin, että on aika tervata ulkona olevat kaulusteet ja tolpat. Ihan joka vuosi tätä hommaa ei tehdä, mutta noin joka toinen vuosi.

Valotolpat 

Vanhan ajan tervan tuoksu valloittaa koko tienoon.

Kalusteet

Päädyimme myös verannan lattian ja portiaden terveukseen. Pitkään sitä pohdittiinkin, mutta löysimme kuin löysimmekin meidän taloon mielestämme sopivan vaihtoehdon.

Verantakalusteet siirrettiin "ulos" puutarhaan ja siitähän tuli hyvä syy skoolata!

Yksi muukin pikkujuttu tuli tehtyä, kun olin suunnitellut meidän hellan vieressä olevaan kaappiin - joka toimii patakaappina - hyllyn. Kuinka raivostuttavaa onkaan kilistellä ja kolistella oikeian kattilan etsimisessä sekä kattilan kansien kanssa!! Aghrr! Mutta nyt kaapissa on hylly!

Vanhasta vakstuukista tein helposti puhdistettavat pinnat.

Voilá!

Kauniita kesäpäiviä!
Klemmari

Vanhan talon vanhat astiat

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän hurmioituu - milloin mistäkin. Viime aikoina täällä on ollut syvä pohdintaa ja samalla myös oivaltamisen riemua havaittavissa, kun päivänvaloon singahti ajatus -
vanhan talon vanhat astiat.

Vanhat kauniit astiat.

Koska elän tässä 200 vuotta vanhassa talossa, pitäähän keittiössäkin olla jotain vivahdetta menneiltä ajoilta. Meillä on toki 60-luvun kaapit, mutta se ei riitä. Astiat, joita joka päivä tarvitaan niin ruoanlaitossa kuin syömisessä - sekä myös säilyttämisessä. Niissä pitää olla jotakin.

Tein tässä joku päivä löydön - vanhoja keittiötölkkejä - posliinisia.

Oikean puoleinen on Arabian hunajapurkki ja kaksi muuta Villeroy & Boch.

Ajan patinaa löytyy, kansia on liimailtu, mutta minulle välttää. Näistä tulee jauhopurkit ja sokerille myös. 

Vanhassa talossa vähän jännittävää aina loppukesällä, kun jauhopussiin saattaa löytää joku kutsumatonkin tiensä. Siksi jauhot on syytä säilyttää kovissa, kannellisissa  astioissa.

Eikä talvisin niihin hiiretkään pääse.

Vanhoissa astioissa viehättää juuri tuo eletty elämä, kun se näkyy niissä. Pieni rosoisuus ei haittaa, elämä on elämää  - kaikkine kolhuineen. 

Ruoanlaittoastiat myös kiehtovat. 

Tässä teräsvuoka, joka sopii monenlaiseen kokkaukseen.

Kuparipannu 

Tosin pannuvarastoni on niin täynnä, että kohta on pakko alkaa luopumaan jostain.

Vanha pata, jonka sisäpinta on emaloitu ja pataan kuuluu myös kätevä teline, johon sen voi laittaa tarjolle.

On niin uusi hankinta, etten ole ehtinyt testaamaan. Leivänkin paistamiseen olisi varmaan sopiva....

Tarjoiluun - Hurmaavia tarjottimia, lasialusia....

Käteviä käytössä. 

Oletko sinä hurahtanut vanhoihin astioihin?

Klemmari

Lankkua ja ruusuja

Sisko meni sahalle töihin. Tai, ainsakin se oli kahvinkeittäjänä. Meillä oli vaihteeksi tukinsahuu-ilta ja ystävälliseet naapuriston ukkelit oli ruokapalkalla mukana. Minä tietysti heiluin kauhan varressa. No, kahvitus voikkoleipineen, onneksi tällä kertaa, oli kuviossa, koska työaika ei venynyt julmetun pitkäksi.

Mutta komeeta lankkua sieltä tuli.

Mitähän kivaa näistä syntyisi.....

Työreissut ovat nielaisseet aikamoisen annokset tämän kesän kotipuuhista, niin sisällä kuin ulkonakin. Vintage garden saa rehottaa ja rönsyillä yllin kyllin. Nautintoa tuo se, kun siellä kukki jonkin.

Pioneita on kuvattu joka suunnalta.

Ne ikäänkuin haluaa vangita kuvaan, kun kukinta-aika ei ole kovin pitkä.

Yksi ainoa kukka tuli tähän ruusuun tänä kesänä. 

Talvi koetteli sitäkin.

Sulassa sovussa

Vanha vaaleanpunainen ruusu kukkii kohtalaisesti ja hurmaa tuoksullaan....

Kaunista kesän jatkoa Sinulle!

Klemmari

Rönsyilevä maalaispiha

Juhannus oli ja meni ja tänään saatiin kaivattua sadetta. Luonto taas kiittää, kun saa sadevettä. Rehevää tänä vuonna onkin. Lämmin sää on saanut kaikki uhkean elinvoimaiseksi.

Monet kasvit meidänkin pihassa kärsi talvesta. Ryhmäruusut lähes kaikki, kärhöt alkavat nyt pientä elonmerkkiä näyttämään - uutta kasvua juurelta. Pähkinäpensas myös tuuppaa uuttaa juuresta, kun vanha runko on kärsinyt.

Maaseudulla asumisessa on puolensa. Täällä naapureista välitetään. Juhannusaattona, kun pikkasen selkäni käänsin, oli meidän ulko-oveen tupsahtanut kauniisti sidottu ja tervanaurulla kiedottu vihta. Ah, kuinka se ele ja tuoksu tuntui hyvältä. Kiitos Naapuri!

Juhanusaatto meni ystäväparin kanssa. Syötiin ja pelattiin.

  Mölkky ja Frisbeegolf olivat suosikkeja.

Lehtimajasta taitaa tulla perkola. Kanukat kasvavat niin kovasti ja huojuvat pienentäen käytettävää tilaa. Niinpä pystypuu-systeemiä oli ukoilla ajatuksissa.

Pionit kukkivat parhaillaan - vuorotellen.

Oops, kun tulikin tärähtänyt kuva.

Tätä pionia odotan kukkivaksi, kukkiihan se nyt ensimmäistä kertaa ja

aina on yhtä jännittävää nähdä uusi kukka.

Tarha-alpi 

Tätä vanhaa ruusua varjelen kuin mitäkin aarretta. Tuoksu on aito ruusun tuoksu - ihana!

Sain tämän  yli 10 vuotta sitten silloisen  naapurin mummolta, joka oikea viherpeukalo.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari

Maalaispihassa

Voihan kärsäkalla - kun aika mennyt niin noissa keväisissä pihapuuhissa. Kivaahan se on, kroppaa vaan on välillä koetuksella. Huiluupäivää väliin, niin taas mennään.

Olen niin innoissani tehnyt pihatöitä, kun viime keväänä ne jäi vähän polven kanssa konkatessa. Nyt polvi ei puhu mitään. Rikkaruohot kasvaa oikein kilpaa. Juolaheinää meillä on joka kukkapenkissä ja joka paikassa muuallakin, onhan tämä maalaispiha.

Voikukkiin olen suhtautunut tänä keväänä hyvin lempeästi. Muistan kyllä jokunen vuosi sitten, kun voikukkaraudalla hiki päässä niitä kaivelin ylös. Hullun hommaa, mielestäni. Eihän voikukat ole kun hetken ja nimenomaan keväällä. Juuri silloin, kun ei juuri mikään muu kuki. Joten, minä annoin voikukkienkin kukkia.

On ollut hauska seurata, miten monivuotiset perennat vaeltavat paikasta toiseen. Kivoja yllätyksiäkin tulee, kun ei muista, mikä mikin on. Ennenkun kukkivat.  Puutarhaotteeni on hyvin rento ja avarakatseinen. En stressaa jokaisesta rikkaruohosta enkä vaadi, että kaikki pitää olla "täydellistä". Sitähän puutarha ei koskaan ole. Siellä muutos on aina menossa. Hyvä niin. Opettaa meitä ihmisiäkin.

Kävimme -muutaman vuoden tauon jälkeen - ihanassa paikassa - puutarhassa. Hemulin tarhaksi sen olen nimittänyt, kun maestro siellä kuljeskelee ja mutisee latinaa koko ajan. Tietää ihan hirmusesti kasveista, niiden suvuista ja suotuisista kasvupaikoista. Siellä on ihan mielettömästi erilaisia, eri kokoisia puita, pensaista ja perennoja. Ja harvinaisuuksiakin.

Jotain uutta sieltä jäi meidänkin pihaan.

Amurin känsäkalla. 

Istutin sen talon takana olevaan metsäpuutarhaan. 

Toinenkin tulokas

Kanadan taponlehti.

Taponlehteä meillä onkin jo kasvamassa, mutta tässä on erilaiset lehdet, joten se piti saada.

Maalaispihassa

Vihreyttä on

Pionien kukintaa odotellaan

Vintge gargen

Työkaverini

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Klemmari

Vintage puutarha

Tämä kevät on ollut kyllä kaunis!

Kaikki puut ja pensaat kukkivat niin täpöillä. Vihreys ja veherys on kertakaikkiaan upeaa. Ikuistettavahan niitä on, kun kukoistus kestää vain hetken. :)

Tässä sireeni vielä nupulla - tänään sen kukat olivat jo auki

Aamun auteruus

Aamuauringossa

Sateen jälkeen

Koristeomenapuu

Omenapuu

Talven tuhoja on myös meillä seurattu. Ryhmäruusut taitaa olla mennyttä. Niitä ei enää tähän meidän tuuliseen pihaan laitetakaan. Pitää valita joku muu, joka kestää näissä karuissa oloissa. Vielä asiaa ei sen enempää ole mietitty.

Onko sinun pihaasi/puutarhaasi talvi koetellut?

Kevätterveisin

Klemmari