sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Ihana kevät

 Kyllä taas on niin ihana kevät! Juuri nyt, kun kaikki kukkivat - tässä on sitä jotain. Kylmä viima hidastaa kukintoja, mutta kyllä se kesä sieltä vielä tulee.


Saskatoonit innoissaan

Vaahtera ilta-auringossa

Käpyjä

Japanin tatar. Kiistelty kasvi. 
Meillä tämä on ollut 15 vuotta ja juuri katselin,
 että kaksi tämmöstä alkua on tänä vuonna. 
Riippuu siis maaperästä tuo leviäminen...

Kuusi kukkii


Terttuselja

Ketunleivät leviävät kivasti takapihalla

Aamuauringossa

Klemmari

tiistai 18. toukokuuta 2021

Kevään kukkijoita

 Kevät on ihan parasta aikaa! Luonnon heräämistä on kiva seurata. Kuinka se sitten aivan ykskaks täyttää maat ja mannut vihreydellään. Juuri tämä hetki on niin kaunis.

Kevään väriloistoa








Nautitaan näistä ihanista päivistä!

Klemmari

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Hyvää Wappua

 Wappendaalia kohti sitä taas mennään. Ilma on ajankohtaan nähden hyvin tyypillinen - kylmää. Jäätävä pohjoistuuli on vihmonen viikon verran. Pihamaalla ei ole edistystä tullut, kun kaikki on niin kylmissään.





Hyvä, kun edes tämän verran valopilkkuja.

Kotiprojektista sen verran, että viime käynnillä ei sitten tullut mitään sen enempää. Joku ehti napata ennen meitä. No, siihän oli  liian pienet kopperot huoneet......Nyt tuntuukin, että kun sopivan löytää, se menee saman tien. Meidän tarttis saada kuitenkin ensin tämä maatila myytyä. Siinä sitä hommaa taitaa ollakin. Tai, kyllä olen luottavainen. Tällä hetkellä on maalle muuttobuumi ja nuoremmat ihmiset haluaa esim. kotieläimiä pitää. Joka sekin on tässä meidän paikassa mahdollista. Samalla saa hengittää puhdasta ilmaa, käyskennellä metsässä ja hoitaa puutarhaa.

Hauskaa Vappua!

Klemmari

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Muutoksen tuulia


 Ilmassa leijuu muutoksen tuulia. Niin kuin jossain aikaisemmassa postauksessa taisin mainita, olemme myymässä tätä kotiamme, maatilaa, kokonaisuudessaan. Asiaa on kypsytelty jo parisen vuotta, mutta nyt se alkaa olla konkreettisempaa.  Oma projektinsa - varsinkin Isännällä - on lähteä lapsuuskodistaan jonnekin uuteen, tuntemattomaan paikkaan. Parisuhteessa tämä tilanne on myös meillä uusi, emmehän ole olleet missään vaiheessa aikaisemmin yhdessä hakemassa meille kotia. Minähän muutin tähän Isännän taloon. Ja maisemaan, jossa mm. lukuisia ulkorakennuksia. Meidän miäs ei tule toimeen ilman ulkorakennusta! Piste.


Olen elämässäni muuttanut muutaman kerran, viimeksi 16 vuotta sitten, kun muutin tähän taloon. Tunnen muuton/muutoksen olevan hyvin vapauttavaa. Voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uuteen kotiin voi laittaa aivan uudenlaisen ilmeen. Vaihtaa vaikka tyyliä. Minulle muuttaminen on helpompaa. En enää takerru tavaraan, niin kuin viimeksi muuttaessani. Tunnen olevani vapaa elämään.


Mielenkiintoista on havaita, miten kumpikin suhtautuu erilaisiin asioihin. Selvästi ilmassa on enemmän kärkkäitä sävyjä keskusteluissa, mutta kompromisseilla ja keskusteluilla asiat saadaan sujumaan. Ei aina tarvitse olla minä-itse-ensin. Päämäärä ja tavoite on samanlainen.  Sitä kohti on hyvä suunnata.

Olemme aikamoisia ammattilaisia näissä kodin etsimisasioissa. Parin vuoden selailu ilmoituksissa on myös osoittanut, miten on hyviä ja vähemmän hyviä ilmoituksia. Ilmoittajan kannattaisi muistaa, että ilmoitus luodaan sitä ostajaa varten, ei sitä omaa silmää miellyttävää. Miettiä, mitä se ostaja ensimmäiseksi haluaa nähdä. 



Viime syksynä kävimme katsomassa yhtä kaunista taloa. Kiva metsäinen tontti ja upea taloa rinteessä. Mutta. Sisäpuoli ei ollut meille sopiva. Siis tilaratkaisut. Vaikkakin muutoksia oli mielessä, ei sittenkään. Eikä sitä ulkorakennusta... Haikein mielin jätimme tämän kohteen.

Viikolla oli vuorossa talo nro 2. Sekin metsäisellä tontilla, meren läheisyydessä. Ah! Kaunista. Maisema miellytti. Kovasti. Talo sinänsä oli ok, huoneet tosin tuntuivat pienehköiltä.... Pientä pintaremonttia vailla. Ja jätehuoltopäivitys. Paljonko lisäkustannuksia siitä? Ja se ulkorakennus?

Miksi muuten uudemmissa taloissa ei ole ulkorakennusta? Eikö nykymiehet enää puuhastele kädentaitoja? 

Meiltä löytyy ulkorakennuksia! On paikkoja, useita, joissa voi puuhastella mielin määrin. On puutarhaa, jossa voi upottaa sormensa yllin kyllin multaan. On puhdasta luontoa, on virtaavaa vettä. Joki kehystää tätä tilaa. 

Kun nyt 60++ iässä etsitään kotia, on  sillä myös odotuksia. Emme siis etsi mitään kuolemankotia, vaan täyttä elämää täynnä olevaa kotia. Uudelta kodilta odotukset on kovat: ei murhia eikä mitään muutakaan pahaa saa olla tapahtunut siellä. Talon pitää olla elänyt hyvää elämää. Valo, tuoksu, tunne tilasta kertoo, mikä on oikea. Kun on elämänkokemusta ja näkemystä, saa olla myös odotuksia. Haluan tehdä seuraavasta kodista juuri niin itseni näköisen. Tähän elämäntilanteeseen istuvan. Sitä kohti.




Jos kiinnostuit tästä paikasta, lisätietoja saa kysyttäessä.

 Tämmönen tilanne tällä hetkellä. 

Hetimmiten, kun uusi koti löytyy, aion siitäkin pitää omaa blogia. Muutosta ja siihen liittyvistä asioista, tunnelmista yms. Jos aiot seurata tätä matkaa, laitan tähän blogiin linkin. Aikanaan.

Aurinkoa päivääsi!

Klemmari














 




keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Kevättä pukkaa

 Kevät keikkuen tulevi. Välillä paistaa ja välillä tulee lunta. Eilen oli niin kaunis ja kirkas päivä, joten otin oman vapauden ja lähdin ulos. Onneksi laitoin kunnolla päälle, sillä ilma olikin kylmä. Ainakin ne kohdat, mihin tuuli sopi. Hain oksia maljakkoon. Otin koivun, koristeomenapuun, omenapuun, sireenin, kirsikkapuun ja yhden viinimarjan oksankin samaan sakkiin. Sireeni oli kaikista pisimmällä, sen silmut jo näyttivät vihreiltä. Nyt odotankin, koska innostuvat lisää aukaisemaan.

Ulkona näkyi jo todella kevään ihmeitä.

Jouluruusu on ollut jo kauan innoissaan, mutta kylmä sää hieman pidättelee

Sieltä ne ponnahtaa

Vaikka lunta on paikka paikoin, niin voimakas tahto on nousta ylöspäin

Tämä kärhö tupsahti esiin, kun poistin lintuhäkistä - se on uusi nimi tuolle pihassa olevalle rautakehikolle - sinne raahaamiani kuusia, jotka koristivat joulun aikaan ja aina näihin päiviin asti. Siellä yhden kuusen kainalossa oli tämä jo kanssa niin topakkana kasvamassa. Saas nähdä, miten tämän käy tässä kevään aikana.

Ulko-oveenkin piti väsätä joulukranssin tilalle joku


Rustiikkinen - tottakai!

Voi hyvin!

Klemmari



maanantai 8. maaliskuuta 2021

Kevätmieli

 Aurinko paistaa niin kirkkaasti. Jopa niin kirkkaasti, että piti ottaa riepu käteen ja pestä ikkunat. Mutta vain sisäpuolelta. Meillä tulee talven aikana ikkunat harmaaksi, kun uuneissa poltetaan puita ja välillä vähän savuttaakin. Näin keväällä on hyvä tehdä ikkunanpesu, niin näkee taas auringonkin. Pesuveteen laitan hieman astianpesuainetta ja etikkaa. Ja kirkasta tulee. Niin kirkasta, kuin näihin vanhoihin ikkunoihin vaan voi tulla.  Samalla vaihtuu olohuoneeseen kevyemmät verhot. 

Aikaisempina vuosina olen vaihtanut joka huoneeseen kevät- ja syksyverhot. Aaapuva. Hullun hommaa, sanon minä. Nykyään vaihdan ainoastaan olohuoneeseen, siis siihen huoneeseen, missä eniten ollaan. Tai kyllä meillä ollaan myös tuvan puolella. Paitsi, eihän nykyään enää vieraita käy....

Omaksi iloksi jotain pieniä muutoksia pitääkin tehdä. Kivasti kodin ilme muuttuu, kun vaihtaa esim. pöytäliinan. Juu-u, meillä käytetään pöytäliinoja. En ymmärrä, mihin on kadonnut pöytäliinojen käyttö. Meillä ainakin on pesukone, joka pesee ne. Toista se oli ennen vanhaan, kun piti pyykkilaudalla jynssätä.

Pöytäliinat ovat ihan parhaita, kun halutaan kotiin muutosta.

Sama kana kulkeeedelleen mukana ja joka kevät se lennähtää keittiön pöydälle

Pääsiäinen - se perinteinen - on selvästi tulossa. Tuohon tummaan pöytään sopii keltainen hyvin ja kun tuoleissakin on keltaista. Onhan keltainen kevään väri!

Kynttelikköön vaihtui myös keltaista

Olohuoneen sivupöytään vaihtui myös keväisemmät esineet
Että tuo aurinko paistaa nyt ihanasti, kun ikkunat on pesty :)

Päiväkaffella maistui aprikoosipiirakka.



Se on kevät nyt!

Klemmari



sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Ulkona syömässä

 Tänään oltiinkin ulkona syömässä.

Saappaat jalkaan, reppu selkään - ja menoks!




Metsä kutsuu

Kallioille -tutulle retkipaikalle.
Sen verran lunta oli siellä, että jalalla vähän piti tehdä notksipaikka.

Tuuli tuiversi sen verran, että vakipaikalle ei päästykään, mutta olihan tuolla ravintolassa tilaa, mistä valita. Niin myös tulet saatiin aikaiseksi. Partiopojan menetelmällä.

Aah, että voi notskimakkara maistua hyvältä!

Nuotio sammutettiin ennen jälkiruokaa, ettei enempää savu silmiä kirvele.

Lämmin kaakao.

Todellinen metsäkylpy!
Metsässä on hyvä liikkua ja siellä mielikin kirkastuu.

Voi hyvin!

Klemmari